Tämä on puheenaiheena tämän päivän Aamulehdessä. Toimittaja Mikko Pulliainen siteeraa artikkelissa Pet Shop Boysien vokalisti Neil Tennantin aikoinaan julkaisemaa esseetä, jonka nimi on ”Hate”, viha. Tennant kertoo, ettei hänestä olisi ikinä tullut pop-tähteä ellei hän olisi niin kovin vihannut jalkapalloa. Tähteys oli hänen kostonsa.
 
Positiivisuus pitää maailman sellaisena kuin se on. Viha on voima, joka ajaa yhteiskuntaa eteenpäin – syteen tai saveen. Ihmisiä ei vie eteenpäin ajatus: jopas nyt sentään, olen sinut itseni kanssa.    
Neil Tennant
 
Tuo ”syteen tai saveen” minua mietitytti, onkohan suomentaja valinnut tähän huonon ilmauksen? Tässä vanhassa suomalaisessa sanonnassa kun sekä sysi että savi ovat huonoja vaihtoehtoja. Ajattelen Tennantin tässä tarkoittaneen, että käy sitten hyvin tai huonosti.
 
Itse kestän huonosti yltiöpositiivisten ihmisten seuraa. On raskasta kun kaikki on ihanaa ja selitetään parhain päin. Uskon, että todelliset parannukset asioihin lähtevät siitä, että jollakin on mitta täyttynyt ja viha puskee pintaan.
 

Luettuani Aamulehden artikkelin siirryin uutiseen eläinaktivisteista, jotka Kiinassa kiilasivat eläinkuljetusauton tien sivuun ja pelastivat satoja omistajiltaan varastettuja koiria joutumasta pataan. Eikö heidän tekonsa toteuttamiseen tarvittu eläinrakkauden lisäksi myös vihaa? Olisiko heidän pitänyt vain ajatella positiivisesti? Vaikkapa: onhan se ikävää, mutta varmaan tulee hyvää paistia kuitenkin. Ei helvetissä! Rakastan myös vihaa. 

.