NIITTYKUKKAVALSSI
Iltaan heinäkuun tulet vastaan
näille kedoille nuoruutemme.
Solmin seppeltä muistojemme
nyt sinulle ainoastaan.
Sinä näppäillen kitaraasi
istut keskellä tähtimöiden.
Kuin jo ennalta ikävöiden
kuuntelen melodiaasi:
Kauneimmillaan on tytön kädet
niityltä kukkia poimiessaan.
Kauneimmillaan on pojan kädet
kitaran kielillä tanssiessaan.
Niillä kaduilla, joille kuljet,
jos ei tuoksua mataroiden,
eikä purppuraa neilikoiden,
ne sieluusi täältä suljet.
Ja kun rahtuja rakkauden
joudun keräämään maailmalla,
soi kuin lohtuna kaikkialla
tämä sävelmä hiljainen:
Kauneimmillaan on tytön kädet
niityltä kukkia poimiessaan.
Kauneimmillaan on pojan kädet
kitaran kielillä tanssiessaan.
Riitta Mikkola 2005, copyright kirjoittajan
Kommentit