Papumaa – kuten täälläpäin sanotaan – on kapea, mutta pitkä. Kasvusto tasaista ja rehevää. Jos siihen vielä kukintoja ja palkojakin tulee, herneherkuttelua kyllä riittää. Kylvön jälkeen kaksi sepelkyyhkyä vieraili pellolla ahkerasti syömässä näkyville jääneitä herneitä. Toin kaupasta puolen kilon pussin ruokaherneitä ja kippasin ne rivien väliin. Sen jälkeen en ole lintuja nähnyt ja hernekasa on koskematon? Pitää nyt kai Luontoiltaan soittaa.

Auringonkukat näyttävät venahtavan pituutta aina aurinkoisina päivinä; sateesta ja kylmästä ne eivät tykänneet. Pääsevät (toivottavasti) pian voitolle juolavehnästä ja savikasta, joita on myös ihan kiitettävästi. Ostin tänä keväänä pari pientä pussia myös ruskeanpunaisten auringonkukkien siemeniä. Niitä taisi olla yhdessä pussissa noin kymmenen kappaletta. Muutama punertavalehtinen taimi on nyt näkyvissä. Niistä pitäisi tulla monihaaraisia ja runsaskukkaisia. Saapa nähdä.

Hunajakukkaa on tasaisesti koko pellon alalla. Siis siinäkin mihin emme sitä kylväneet. Viimevuotisten siementämiä varmaankin ovat. Jos säästymme helteiltä ja kuivuudelta – mitä hiljaisesti toivon, vaikka en uskalla sanoa ääneen – tästä saattaa tulla hunajakukkien riemuvuosi! Ne jäivätkin viimeksi liikaa auringonkukkien jalkoihin. Olisi mukavaa, jos pellosta tulisi nyt liilahtavampi.

Rehukaalit sun muut riistakasvit ovat kaalikoin reikiä täynnä, kuten viime kesänäkin. Niitä minä en sure, kunhan nuo pienet siivekkäät jättävät kukkani rauhaan. Hirssiä ja durraa en kierroksellani havainnut (huomasin sen vasta nyt), mutta ehkä niitä vielä ilmaantuu.

Keskellä peltoa minulla on pieni kesäkukkamaa: Malvikkia, maloppia, ruiskaunokkia, erilaisia kukkasekoituksia (niistä tulee joskus hienoja yllätyksiä) ja paria erilaista koristeheinää; toinen oli kai jänönhäntää ja toinen mitä lie räpelöä. Pieni rivinpätkä on myös mangoldia, joka näyttää kasvavan nopeasti. Aion syödä sitä pitkin kesää, mutta ehkä en viitsi ryöpätä syksyllä pakastimeen. Jos nyt jotain säilöttävää ylipäänsä jää.

Ihmisen muisti – ainakin eräiden – on aika lyhyt. Noista kylvöistä ei nyt kovin pitkä aika ole ja meillä on isännän kanssa eri muistikuva siitä, miten tuon pienen kesäkukkamaani rivit kylvettiin. Isäntä muistaa työntäneensä Nipexiä ja minä puolestani luulen tiputelleeni siemenet maahan käsin! Myönnän kyllä, että työnnettävää kylvökonetta autotallissa kokeiltiin, mutta mitkään kolopyörät eivät kunnolla toimineet, koska sekoituksissa oli niin erikokoisia siemeniä. Joissain riveissä on nyt taimia ihan tiheinä tukkoina, enkä tiedä onko syy ollut isännän Nipexissä, vaiko omissa hyppysissäni. Tämmöistä se kuulkaa on, kun vanhoiksi tullaan. Sekopäistä touhua!