Näkökulma marenkikatolle

On leppoisaa siivota kaappeja, kun se ei ole joulusiivousta. Kun siivoaa ihan huvikseen vaan. Löytyy kaikenlaista mitä voi huoletta heittää huithelkkariin ja kaikenlaista mitä ei ikinä heittäisi. Jotain sellaistakin voi löytää, jonka jo luulee heittäneensä, mutta ei olekaan heittänyt. Mielenkiintoista kaikenkaikkiaan. Vielä en ole löytänyt sitä jotain värikästä ja pikanttia, jonka haluaisin ripustaa joulukuuseen, ettei se näyttäisi niin kesyltä ja perinteiseltä. En tiedä mitä se voisi olla, mutta jos hyvin käy, se jokin ilmaantuu vielä ennen Nuutinpäivää. Tai ensi jouluksi sitten.

 
Riippuu mistä roikkuu
 
Alennusmyynteihin ei ole hyvä lähteä hikoilemaan. Sellainen ryysis. Mutta yöllä kolmelta voi toki surffailla sinne Gudrunin sivuille, jonne ei päivällä millään mahdu. Mukavampi siellä on hortoilla kuin sängyssä vääntää ja kääntää kylkeä, kun uni ei kumminkaan ennen viittä tule. Vaikka sitä yhtä metkaa hametta ei enää olekaan kuin kokoja S ja XL. En osaa päättää kumpi niistä olisin. Mieluummin olisin S. Naiset on semmoisia.
 
Vielä ennen kello viiden simahdusta ehtii luulla, että on saanut kuningasajatuksen kotitehtävän suhteen. Tarpeellinen se olisi, kun deadline on viides päivä, eikä ensimmäistäkään niistä 6000:sta merkistä ole koneella. Aamulla se on enää enintään prinssiajatus, mutta parempi sekin kuin ei mikään. Onneksi ystävä soittaa ja hekotellaan niitä näitä, niin ei kotiläksyjä tarvitse ajatella yhtään. Vähistä yöunista on vielä se etu, että komiikantaju laajenee huomattavasti. Kaikki naurattaa.
 
Vaan julma tiikerihai...
 
Se ei kyllä naurata, kun on mielestään muokannut yhdestä jouluna otetusta valokuvasta hienon yksityiskohdan, poistanut punasilmät ja rajannut aiheen kuin kuvien ammattilainen konsanaan, mutta kuvatiedosto ei suostu tallentamaan tätä uutta taideteosta. Tai tallentaa kyllä, mutta näyttää esikatselukuvissa aina vaan tuon alkuperäisen, käsittelemättömän kuvan. Lopulta sitä kiukuissaan tekee uuden kansion, antaa sille ruman viisikirjaimisen nimen ja yrittää tallentaa kuvan sinne. Joutuu sanomaan sen sanan ääneen ja poistaa varoiksi koko kansion, ettei joku perikunta joskus joudu aivan perverssinä muistelemaan.
 
Ihania nämä joulun välipäivät, jos niitä näin saa viettää! Tiskikone on rikki kolmatta kuukautta ja Fairy pääsi loppumaan. Ajattelin lähteä kauppaan, mutta en lähtenytkään. Uutisissakin varoitettiin alijäähtyneestä vedestä, joka tyystin tukkii tuulilasit. Mitä sinne sokkona ajelemaan. Voihan ne tiskit vaan likoamaankin laittaa pesuvatiin. Rikkoo juomalaseja vasta huomenna! Selityksenä kerrottakoon, ettei koneeni ole ikinä särkenyt yhtäkään astiaa, mutta tämän yllättävän käsitiskikauden aikana juomalasini ovat käyneet vähiin. Etenkin ne kauniit italialaiset, sinertäväpohjaiset. Saa kai niitä vielä uusia.
 
Reikäreikäreikä
 
Mikä on tämmöine tauti? Ulkona tulee hiki, vaikka ei tekisi mitään ja sisällä vilu ja horkka tekee mitä tahansa. Toivottavasti ensi vuonna on parempi olo.