Jokainen, joka on joskus ollut jossain kanssakäymisissä maanikon kanssa, tietää ettei mania ole leikin asia. Päinvastoin. Maanikko ei ole köyhä eikä kipeä, eikä häntä muutenkaan koske samat luonnonlait kuin muita ihmisiä. Hän touhuaa väsymättä päivästä ja yöstä toiseen. Aikaa ei kertakaikkiaan ole hukattavaksi mihinkään niin turhaan kuin nukkumiseen. On niin paljon mahtavia ideoita, jotka pitää toteuttaa, ja vallan uusia maailmanjärjestyksiä, jotka pitäisi saada muillekin (vielä valaistumattomille) valkenemaan. Maanikot ovat yhteiskunnan arvaamattomia väriläiskiä, mutta heistä harvoin on pitempiaikaista haittaa. Ennenpitkää tulee piipaa- auto, joka tarvittaessa virkavallan avustuksella korjaa heidät talteen. Heidän litium-akkunsa ladataan, ja he palaavat taas kelpo kansalaisina muun yhteiskunnan yhteyteen.

Enemmän olen huolissani näistä koko elämänsä lievää hypomaniaa potevista, joita ei koskaan ole sairaiksi diagnosoitu. Heistä käytetään usein peitenimityksiä, kuten aktiivikansalainen tai "monessa mukana" oleva henkilö. Heitä ylistetään yritteliäiksi ja "koviksi työihmisiksi" (vilun väreitä kulkee selässäni, kun kovista työihmisistä puhutaan). Hekin tarttuvat innolla ja kritiikittä jokaiseen ideanpoikaseen, joka vaan jostakin esille pullahtaa. Ilman vähäisintäkään talonpoikaisjärjen hiventä he alkavat järjestää ja pystyttää aivan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Myös kaikki vähemmän aktiivit kanssaihmiset valjastetaan mukaan näihin suuriin suunnitelmiin. Pitäähän muidenkin OSALLISTUA, tottakai.
Hypomaanikkojen jäljiltä maaseudun tienvarret ja kaupunkien teollisuusalueet ovat täynnä peltihallin rumiluksia, kun on käynyt niinkuin hiirelle, joka oli kissalla räätälinä (vai oliko se toisin päin?). Maaperässä on monttuja, joista piti tulla kultakaivoksia, joko kuvannollisesti tai ihan sananmukaisesti. Muttei sitten tullutkaan. Energiaa tuhlaantuu ja rahaa palaa. Näiden aktiivien ansiosta kaikki rutiinikokoukset, jotka hyvin saataisiin läpi puolessa tunnissa, kestävät kolme tuntia. Jokaisen pykälän kohdalla heidän pitää tehdä uusi mullistava ehdotus, joku ponsi, tai vähintään eriävä mielipide pöytäkirjaan. Sitten vielä jälkeenpäin valitus, jotta koko prosessi täytyy pistää uusiksi. Ja näitä hypomaanikkoja riittää täällä joka siunaaman paikkaan.

Ihan yhteiskuntarauhan nimissä aionkin nyt tehdä rakentavan ja ennakkoluulottoman ehdotuksen. Jos vaikka tämä Suomen Terveystalo (joka ansiokkaasti litistelee rintoja lasilevyjen väliin ja muutenkin kohtelee asiakkaita yrmeästi) valtuutettaisiin järjestämään joukkoseulontoja, jotta kaikki lievät hypomaanikot löytyisivät ja pääsisivät asianmukaisen lääkityksen piiriin. Onhan se epäoikeudenmukaistakin, että korkean kolesteroliarvon omaavat joutuvat puolipakolla nielemään tabletteja, verenpainepotilaista puhumattakaan. Mutta nämä puuhapetet saavat mellastaa mielinmäärin, ilman että mikään taho asiaan puuttuu. Ehdotukseni on vapaasti ja kernaasti käyttöön otettavissa.

Nimimerkki Depressiva Iratus