Toukokuussa…

…monivuotistarhurit touhuavat raivokkaasti. He kiikuttavat kilvan kukkapehkojaan paikasta toiseen. He perkaavat, siirtävät ja jakavat minkä ehtivät. Myös viattomat ulkopuoliset ( ja etenkin yksivuotistarhuri)  saavat tästä touhusta osansa, heidän syliinsä työnnetään vilpittömän hyvässä tarkoituksessa milloin minkäkin näköistä puskaa, eivätkä he ymmärrä mitä niillä tekisivät. Usein ne unohtuvat ties mihin nurkan taakse ja löytyvät sieltä joskus syksymmällä tunnistamattomiksi käpristyneinä. Monivuotistarhurien pihoilla on jo huhtikuusta asti ollut kukkaloisto, keltaista ja violettia niin, että silmiä häikäisee.

…yksivuotistarhuri hiplaa kaupassa vielä siemenpusseja. Hän valitsee lajikkeita, jotka eivät vaadi esikasvatusta, eivätkä paljon muutakaan. Kasvupaikan suhteen vaatimaton, se kuulostaa lupaavalta. Multava. Aurinkoinen. Sekin järjestyy. Kukinta 2kk kylvöstä. Erinomainen leikkokukka, jess. Vaatii tuentaa, hylätään. Yksivuotistarhurin pihalta ei tässä vaiheessa paljon väriläikkää löydy. Punainen puutarhajyrsin ehkä. Millä senkin taas saisi käyntiin? Kuun lopulla siemenet on kuitenkin kutakuinkin peitetty kuivaan, kokkareiseen multaan. Yksivuotistarhuri odottaa sadetta.

Kesäkuussa…

…. monivuotistarhurien pihoilla kukinnat syttyvät ja sammuvat kuin ajastetut värivalot. Neuvokas monivuotistarhuri on järjestänyt niin, että kaiken aikaa kukkii. Pitkät keskellä ja matalammat reunoilla. On rönsyä. Maanpeittoa. Köynnöstävää. Samaan aikaan kukkivien värit sointuvat yhteen. Monivuotistarhurit kulkevat tarhoissaan ylpeinä kuin taitavat orkesterinjohtajat. Nyppäisevät ohimennen satunnaisen rikkaruohon. Hyräilevät, hymyilevät.

…yksivuotistarhuri seuraa harmaata palstaansa huolen ryppy otsallaan. Itääkö vai eikö idä? Onko yksinäinen ilmestynyt vihreä piippa juolavehnä, vai jokin jalompi tulokas? Siemenseoksista voi kasvaa outojakin kasveja, jokin koristeheinä kenties? Tarhuri jättää varoiksi kaiken vielä koskematta. Jos lämpösummaa kertyy ja siunaavaa sadetta - ei rankkasellaista -  saadaan sopivasti, niin toivoa on.

Heinäkuussa…

…. monivuotistarhureilla juhlat sen kun jatkuvat. Palava rakkaus loistaa punaisena ja peurankellojen pallot pyöristyvät violetteina.

…. yksivuotistarhurin palsta on tasaisen vihreä, eikä nurmikosta erotu. Ystävä toteaa ohikulkiessaan, ettei sinulla tänä vuonna olekaan tässä kukkamaata. Tarhuri puree hammasta, vielä minä näytän!  Loppukuusta hän riemastuen huomaa, että ensimmäinen airut on saapunut. Yleensä se on valkoinen harsokukka tai neidonkieli, jonka ruusunpunainen nuppu puhkeaa kirkkaansiniseksi kukaksi. Yksivuotistarhuri innostuu, nyt saavat savikat ja ohdakkeet kyytiä!

 

Jatkuu seuraavassa numerossa