Päivisin on liian kuuma. Pakolliset kuviot on tehtävä, mutta muuta ei jaksa. Kroppa kaipaa kuitenkin liikettä. Kymmenen kilometrin lenkki fillarilla pitkin pieniä kyläteitä on nautinto puolenyön maissa! Ketään ei kohtaa. Enintään rusakon, kissan, hirven tai ketunpoikaset. Ilmavirta tuntuu viileänä. Sumu nousee pelloille. Ehkä vielä tänäänkin lähden...

Pihasta räpsin illalla kuvia:

Näiden takia on osa nurmikoista täytynyt jättää leikkaamatta.

Yhä tyytyväisempi olen, kun leikkasin ne ruusuaidanteet. En tiedä lajiketta; se tieto unohtui aikanaan taimitarhalle, mistä ostin taimet. Alkoi ehkä beeltä?

            

Näin komeita ovat ukontulikukat. Näiden sukujuuret taitavat johtaa Vänön saarelle, olen saanut Tessiltä alkuja joskus. Katosivat välillä, mutta ilmestyivät taas kun pihaa myllättiin.

Mehitähtiä kasvaa kalliolla pilvin pimein. Muistelen, että näitä on joskus kasvatettu katoilla suojaamassa ukkosen iskuilta.

Ylväitä kukkavarsiakin työntävät.

Tässä vielä possut taas kerran. Jotkut ovat kyselleet mistä näitä saa. Nämä ovat tulleet meille lahjana seitsemän vuotta sitten. Silloin  niitä toi maahan joku loimaalainen hautakiviveistämö! Kotoisin olivat muistaakseni Kiinasta. Ovat siis kivestä veistettyjä, eivät betonia. Juomakuppi on aito pikkuporsaiden juottoastia, siitä annettiin lisäruokaa tarvittaessa. Se on betonia, etteivät pikkukärsät saaneet nurin. Nykyisin se toimii tuossa lintujen kylpyaltaana, joten pesen ja täytän sen joka päivä. Täytyyhän tirppojenkin päästä hiukan uimaan!

.