Keskiaikainen miniatyyrikäsikirja, Tacuinum sanitas in medicina, joka oli Po-joen laaksossa asustaneen pohjoisitalialaisen Cerrutin suvun "lääkärikirja", väittää tuoreiden ja makeamaltoisten munakoisojen auttavan oksenteluun. Munakoison vahingollisuudesta kuitenkin varoitetaan myös: "Se synnyttää melankolisia eli mustan sapen nesteitä ja juuri siten lisää näitä nesteitä päässä, jollei siihen yhdistetä öljyisiä aineita, jotka imevät ne pois." Kirjan mukaan munakoiso sopii vanhuksille, kylmille temperamenteille, syksyllä ja pohjoisissa maissa. "Naiset ja neitsyet varokoot kuitenkin munakoisoja poimiessaan himokkaita miehiä, koska hedelmän luonne on kuuma ja kostea ja sen melankolinen sävy saattaa poikkeamaan säädyllisyyden poluilta", kirjassa huomautetaan.
Kreikkalaissyntyinen kirjailija Theodor Kallifatides puolestaan on kuvaillut lapsuuden ruokaelämyksiään kotona Kreikassa: "Tuoksu oli yhtä läsnäoleva, kuin meltemia, pohjoistuuli, joka alkaa puhaltaa elokuun puolivälissä ja julistaa kesän päättymistä. Isoäiti oli äitinsä silmälläpidon alaisena ruskistamassa munakoisoja eli aubergiineja, sitä pienehköä lajia, jonka väri on syvän sinipunainen ja samalla tavalla värjyvän hohteinen kuin lasten huulet heidän uituaan monta tuntia meressä... hän pani kevyesti paistetut viipaleet kiehumaan hyvin miedolle puulieden lämmölle savipataan, jossa oli paljon tomaatteja ja perunoita. En ole koskaan syönyt mitään, mikä olisi maistunut puoleksikaan niin hyvältä."
Kommentit