Nykyisin on käytössä sellainen hassu sana kuin tunnettuus. Vihaiset linnut saivat yhä vaan lisää tunnettuutta tuolla linnan juhlissa. Valtava haloo kun nousi siitä yhdestä mekosta. Mainostempuksikin sitä väitettiin. Jos näkkäläjärvet menevät linnan juhliin saamelaispuvussa, koska edustavat siellä saamelaiskulttuuria, niin miksi eivät angrybirdsihmiset saisi mennä angrybirdspuvussa edustamaan angrybirdskulttuuria? Mekko oli tyylikkäästi toteutettu eri värisistä kankaista, eikä mikään printtikuva. Jos mekoista halutaan keskustella, niin puhuttakoon vaikka siitä vihreistä kankaanrepaleista tehdystä Suomen kartasta!
 
Katselin sen verran linnan juhlia kuin pätkivä nettiyhteys ja joulutervehdysten kirjoittamiseni sallivat. Aika vähän siis. Samanlaista punaisella matolla köpöttelyä kuin ennenkin. Alleja oli liikkeellä enemmän kuin noita edellämainittuja lintuja.
 
Jos saisin päättää mitä yle meille juhlista näyttää, tekisin pari muutosta: Ensiksikin asentaisin kamerat oviaukon toiselle puolelle. Millainen härdelli on siellä eteisessä? Kuka laittaa vieraat oikeaan järjestykseen jonossa? Entä jos jonkun taksi on myöhässä, eikä hän ehdikään omalle paikalleen? Mahtuvatko kaikkien päällysvaatteet narikkaan, vai kuskaako henkilökunta niitä makuuhuoneen sängylle (niinkuin meillä tehdään tarvittaessa)? Poikkeavatko naiset toiletin puolella lisäämässä huulikiiltoa ja hätäpissalla? Onko eteisen seinässä kokovartalopeili, jonka edessä voi tarkistaa ryhtinsä ja asunsa? Tarjotaanko jonossa vuoroaan odottaville virvokkeita? Saavatko kavaljeerit paljon viimehetken ohjeita daameiltaan? Näihin minä haluaisin vastauksen enkä iänikuista kättelyä!
 
Ja toiseksi: Presidenttiparin pään yläpuolelle pitäisi asentaa roikkumaan mikrofoni. Mitä nuo kutsuvieraat oikein sanovat kätellessään? Luin jostakin, että presidentti haluaisi heidän kertovan nimensä ja paikkakunnan, mistä tulevat. Sehän olisi kätevää, että me katsojat kuulisimme, keitä he todella ovat. Nyt kuulemme vain keitä selostajat luulevat heidän olevan. Saisimme tietää myös, mitä nokkeluuksia lausuvat ne itseään muita hiukan fiksumpina pitävät ihmiset, joiden on ihan pakko hölistä jotain ylimääräistä. Ihan vain, koska ovat niin tärkeitä ja läheisiä tuttavia tietenkin.
 
Entä käykö siellä koskaan niin kuin minulle aina: että kun sanon nimeni toinen sanoo omansa samaan aikaan, eikä kumpikaan kuule toisen nimeä. Sanoisin varmaan ihan yhtäaikaa olevani Mikkola, kun presidentti sanoisi olevansa Halonen. Pieleen menisi sekin taas. Mutta hauskempaa olisi kaikki, jos minä sen televisioinnin ohjaisin!
 
 
Täälläkin on angry birdsejä ikkunani takana: sinitiaisia. Eivät ne jahtaa vihreitä possuja, vaan talitinttejä, jotka saavat välillä melkoista nokkatukkapöllyä. Tahti on suunnillen sellainen, että kolme nokkaisua pähkinöihin ja neljäs talitiaisen päähän. Sitten kun minut kutsutaan, saatan laittaa sinitiaismekon. Onhan minulla sinitiaisen sielu. Niin pieni ja kiukkuinen. Pitääkin ryhtyä tästä heti suunnittelupuuhiin.
 
.