Samaan aikaan tänään, kun muut ihmiset (ehkä) ikuistivat komeaa auringonlaskua, meikäläinen narsisti kuvasi omaa nimpparikorttiaan. No onhan se hieno! Siitä kortista, pöydästä ja kamerasta kun sitten nostin katseeni, näkyi se mahtava iltataivas suoraan keittiön ikkunasta. Mutta en siis lähtenyt ulos, en. Kaksi tuntia lumitöitä sai taas riittää päivän ulkoiluannokseksi.
Päivän päätteeksi suuri KIITOS…
…kolahtavasta kortista
…puhtoisista puheluista
…säntillisistä sähköposteista
…liikuttavista liitteistä (ihana puutarhakuva!)
…tervehdyttävistä tekstiviesteistä
…lörpöistä lökinjuojista
…uskalletuista unista (joita glögiä juodessa kerrottiin)
ja kohtuullisesta korttipelistä (jonka siis voitin)
 
Harjoittelin tässä samalla allitteraatiota, todella säälittävää…
 
.