lauantai, 20. helmikuu 2010
Painonvartijatätit ei tykkä must. Tupperwaaretätit ei tykkä must. Etenkän kynttiläkutsutätit ei tykkä. Mää en ol tätisuasios alkuunka. Paitti ihan oikkioitten tätieni, mut se on eri juttu. Näil ammattitäteil mää olen punanen vaate. Ikusestas näsäviisas kakara, mikä ain on valmiina kyseenalaistammaan kaikki heitin totuutes. Kiusallinen tapaus.
Ku kaikki naiset huakailee kuin ”jännän ja ihanan värinen” muavikippo on tullu myyntiin, ni mul tullee miäleen siit värist sianporsaitten ripuliepidemia. Sen julkituaminen rikkoo sit taas koko tilaisuuren herkän ja eteerisen harmonian.
Kynttilätätin näyttäes millain johonkin saakelin ”votiiviin” sulatettaan syränlanka kiinne ennen käyttöö, mää puhkeen ihmettelemään eiks sen hintases tuikus ny vois olla syränlanka kiinnitettynäs sammaan hintaan. Sentäs pal halvemmiski kynttilöis on. Muu katotaan ku kavaltajjaa.
Viime viikol painonvartijatäti kysys tiäretäänks mei koska on kaamos. Kukkaan ei puhunnu mittään. Tätin papereis sanottiin et se on marraskuun alust tammikuun loppuun, tai jottain sen suuntast. Mää päätin kerranki pittää suuni kiinne, vaik ajattelin, ettei kaamost mun miälestäni ole muuta ku Lapis. Turha tääl eteläs on kaamosmasennust syyttää, jos suklaat ahmii ja lihhoo. Sihen se juttu tähtäs. Koko kaamoksen ajankohta ei ny ollenkaan olis painonvartijois pohrittavvii asioi, ku ei siit kai sentäs pistei tule!
”Kaamos eli polaariyö on vuotuinen ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla.” (Wikipedia)
.
Kommentit