Olohuoneesta tehdään vähän ”parempi” huone. Hankitaan sinne talonpoikaisrokokoota, koska Aviomies niin haluaa. Tämä on kohtuullista, koska kaikki muut huoneet kalustetaan niin kuin minä haluan. Olohuoneeseen siis jykevä pöytä ja topatut tuolit. Olohuone tapetoidaan keltaisella, jotta perinteinen Talonpojan ryijy sointuu seinien väriin. Olohuoneen pöytään sopii ainoastaan anopin kutoma pellavaliina ja sen keskelle kuivakukka-asetelma, jossa on kauran röyhyjä. Olohuoneen pöydän päälle ripustettavaa valaisinta etsitään sähköliikkeistä lähes avioeron partaalle; minulle ei kelpaa mikään!

Olohuoneen pöytään tullaan kattamaan kultareunaiset kahvikupit ja sen ympärillä käymään sivistyneitä keskusteluja kotipullaa ja tiikerikakkua nauttien. Olohuone pysyy aina siistinä. Sen pariovet pidetään suljettuina, joten yksikään kissankarva ei leijaile sen puolelle.
 
 
 
Neljätoista vuotta myöhemmin.
Heh hee. Tuolit mahtuvat taas pöydän alle, koska koira ei enää pidä siellä majaa. Pöydälläkin on vähän tilaa (?), sillä postitettavia kirjeitä ei tällä hetkellä ole viidessä pinossa sen päällä. Ja meikäläisen luovuus näyttää taas puhjenneen talviseen kukkaansa. Tämä tilanne ei tästä ennen joulua ainakaan parane, sen kokemuksesta tiedän. Jossain ne kortitkin on askarreltava, eikä kirjoituspöydällä millään mahdu. Jouluksi saatan kääriä pöydän alumiinifolioon ja latoa siihen kaikki mariskoolini tuikkulyhdyiksi, tätäkin on tapahtunut. Kahvit? Mukeista ja keittiössä.
 
.