Kävin lauantaina kesän viimeisellä Somerniemen torilla ja nautin siellä olostani täysillä. Koko kesän oli liian kuumaa, liikaa ihmisiä ja ainakin alkukesästä tuhottomasti hyttysiä! Nyt ilma oli syksyisen viileä, väkijoukkoa väljästi, mutta tunnelmaa tuplaten. Tuntui, että kauppakin kävi vilkkaammin, ihmiset jaksoivat tutkia pöytiä tarkemmin (kun hiki ei kaiken aikaa juossut silmiin, päättelin minä!)
 
Haikeaakin oli jättää taas hyvästit vakikauppiailleni; Rahkion vihanneksesta ostin kotimaisia herkkuja joka käynnilläni ja tietysti täysjyvälimppua leivonnaismyyjiltä, jotka - jos ketkä – hallitsevat asiakkaiden kanssa flirttailemisen vaikean taidon! Ai niin, mutta ne kirpputoriostokseni. Ne kuuluvat kaikki Saattaa olla että pidän saattaa olla että myyn – sarjaan. Ainakin toistaiseksi ovat omiani:
 
 
Tämän lautasen on taiteillut joku posliininmaalauksen harrastaja, jonka nimikirjaimista en saa selvää, vuosiluku on kai –84. Ongelma minulla tämän kanssa on se, että se värinsä ja lintuaiheensa puolesta kuuluisi vessani kalustoon! En vain tiedä, mikä lautasen käyttötarkoitus siellä voisi olla? Asiallisia ehdotuksia otetaan vastaan.
 
 
Muumilautaset ovat melamiinia. Ajattelin käyttää niitä lähinnä pieninä tarjottimina. Naisten illassa voisin kantaa niillä sherrylasit pöytään, eikö se olisi tyylikästä? Tosin en koskaan järjestä naisten iltoja, ja baarikaapissani on muistaakseni pullo väljähtänyttä Parfait Amouria ja takuulla jo hapantunut kermalikööri, jonka taidankin tästä heti mennä kaatamaan viemäriin. Mutta nämä puutteethan ovat korjattavissa!