Somerolla on yksi baana vaan,
sekin kaduksi Joensuun mainitaan.
Vaikka nimestään tuskin se levenee,
sen varsilla kukkaro kevenee.
Nytkin talvisaappaita kaksittain
ostin kuin Wilen kun halvalla sain.
Maksoi parikymppiä pari vaan
ja asenne niissä on kohdallaan.
 
 
Löysi Tessikin puseron muutaman
sieltä tarjouspöydistä Aholan.
Suuntaa kotiin oltiin jo kääntämässä,
vaan muistettiin sentään, että tässä
ihan lähellä nähtiin se kirpputori,
kotiin ei tullakaan vielä – sorry.
Kohta rakkaudesta turkoosiin
taas meninkin melkein psykoosiin.
 
 
Kun kynttilänjalkaa päin ojensin kättä,
sen hintakin aleni pyytämättä
ja myöhemmin löytö se kirkastui,
kun astianpesukoneessa ui.
Ja tuo peltipurkki pakollinen,
sain eurolla tällä kertaa sen.
Kas, kyljessä Teema on kallellaan,
niistä meilläkin kahvi tarjotaan,
 
paitsi isännälle ei tietenkään;
vain Arctica-kupista hörppäämään
hän kahvinsa suostuu ja iltateen,
niin uskollinen on hän tavoilleen.
Kaksi pykäreunaista tassia
sain vielä täyttämään kassia.
(Tarjotin tuo, joka ostoksiin viittaa,
on pelkkää kuvausrekvisiittaa.)
 
Oli tarttunut meihin jo tavaroita,
pian tiskille kaasimme kolikoita.
Ne kummasti saimmekin riittämään,
jäi kauppias jälkeemme kiittämään.
Ulos häivyimme mielin iloisin
ja menemme joskus toistekin.
Jos melkein on löytänyt satumaan,
miksi ostosreissuaan katumaan!
 
.