kodittomien%20kuppu%20001-normal.jpg

 

Omistin (huomaa imperfekti) kaksi sinistä Kultakeramiikan murokuppia. Niistä oli syöty vain kissanmuruja, koska olivat aikoinaan Niilon ruokakuppeina. Myöhemmin nimitin toisen niistä Kodittomien kupiksi ja sijoitin sen pihan perälle auringonkukkapellon laitaan. Vein siihen aina ruoanloput, joita en raaskinut heittää kompostiin. Ne kaikki hävisivät aina viimeistään seuraavan yön aikana.

Kerran tässä syksypuolella kävi sitten niin, ettei useampaan päivään jäänyt mitään tähteitä kodittomille vietäväksi. Hiukan syyllisenä hiippailin lopulta eräänä iltahämäränä kupille mukanani paistinpannussa vaatimattomat nakit ja muussi. Vaan mitä näinkään? Vain painauma märässä ruohikossa kupin paikalla, mutta itse kuppia ei! Potkiskelin mättäitä ja haravoin lähiympäristöä tuloksetta. Kodittomien kuppi oli ja pysyi poissa.

Siinä ei auttanut muu kuin kaivaa kulmakaapin alimmalta hyllyltä se toinen sininen kuppi ja asettaa se edeltäjänsä tavoin hyväntekijän virkaan. Yritin nyt olla ruokinnassa säännöllisempi, ketä ikinä sitten muonitinkin. Taisi siinä viikko, pari kulua ihan mukavasti. Sitten katosi toinenkin kuppi! Pälyilin jo vähän huolestuneena ympärilleni ruokintapaikalla; kuka hitto näitä astioita oikein syö? Metsä vain huokaili vastaukseksi.

Pohjastaan tummunut vanha Arabian Arctica -lautanen on nyt lojunut paikallaan jo usean viikon. Vaikka siinä valitettavan monena päivänä on ollut tarjolla vain raikasta sadevettä, ei sitä kukaan ole kiukuissaan raahannut pois. Onko se liian painava, vai eikö sillä ole metsänväen keskuudessa keräilyarvoa?