Lopettakka vaan Paimion hiihtoputki. Sil on niin tyhmä nimiki: Paippi. Mikä simmonen on? Olis se Hukkaputkiki ollu parempi. Sit olis viäl voitu pyyrystää sinne ne Yläneen hukat. Erämaan tunnelmaa olis saatu, ku olisivat siäl ulvonee. Nälisäs.
Kesäl tehrään tykin kans lunta ja talvel ollaan paniikis, ku sitä riputtelee vähä taivaalt. Jalkapallokenttääkä meinata millään lämmityksel saara vihreenä pysymään. Maailmanloppu täst törsäämisest tulee, sanoka mun sanoneen.
 
Hiljasuuren päivä. Määki höristin oikeen korviani. Jottain piänt paperin rapinaa vaan. Sit menin kuuntelemaan ulos. Haavan lehret hiukka havisi. Ne vähät, mitkä viäl on puus. Lehmä sanos kerran et möö. Et näin kaoottinen tääl on äänimaailma. Ainaki vartti kuuluis viättää hiljaa. Mää tulkitten sen omalt kohraltani niin, et olen sen aikaa laulaa hoilottamatta. Yritän ainaki.
 

Onks tää tottaka? Pääkirjotus loppuu tällai:”Salosta Perniöön ei ole sen pidempi matka kuin Perniöstä Saloon.” Nyt ne on sen hoksannee! Joku mitannu varmaan.

Ai niin, hiljasuuren päivän kunniaks tiätty tää!

 

.