Kuusjoki 20.11. 2010
 
 
Rakas Joulupukki siellä Korvatunturilla!
 
En ole kirjoittanut tosi pitkään aikaan. Tonttusi hakivat kirjeeni silloin sieltä aittapolun varresta, kaksihaaraisen koivun kolosta. Luulin tosiaan, että asialla olivat vanhemmat sisarukseni, koska en vielä uskonut Joulupukkiin. Heidän ansiokseen laitoin luistimet niinkuin Lego-palikatkin. Aika tyhmää. Nykyään asun ihan eri paikassa, mutta tiedät sen varmaan.
 
Ihan ensimmäiseksi toivoisin suttupaperia. Vihot, joissa on kierreselkämys ovat hyviä. Niissä voisi olla värikkäät kannet, koska ne ruokkivat luovuuttani. Sivut on kuitenkin helppo repäistä irti ja rypistää roskikseen. Teen ensimmäiset luonnokset aina paperille, kun en koneen ruudulle oikein osaa. Nyt suttupaperia kuluu paljon, kun niitä biisejäkin väsään.
 
Toiseksi haluaisin kännykkääni ilmaista puheaikaa. Tänäänkin läträsin puhelimessa melkein puolitoista tuntia, kun soitin terapiapuhelun Tessille. Minä siis tarvitsin terapiaa, ei Tessi! On se kai rakentavampaa soittaa jollekulle, kuin että repisi jonkun kolmannen osapuolen riekaleiksi raivoissaan. Etenkään kun sen kolmannen osapuolen tarkoitus ei ehkä ollenkaan ole minua loukata. Aina ihmiset eivät vaan tajua, mitä toiset odottavat heiltä ja mitä eivät ollenkaan. Tuppaa vaan tulemaan sellaisia laskuja Elisalta, että niille mielellään tekisi kuin suttupaperille. Siksi niin toivottu olisi tämä lahja.
 
Jos Sinulla on varastossasi varamiehiä, niin yhden sellaisen voisit minulle paketoida. Illat ja viikonloput käyvät yksinäisiksi etenkin näin talviaikaan, kun ei aina viitsi pois kotoaankaan lähteä. Pientä remppaa jos osaisi tehdä, niin aina parempi; nytkin on keittiön hana kummasti liruttanut alleen jo pidemmän aikaa. Kyllä minä itse raskaammista huolehdin, kuten lumitöistä. Liikunta ei ole pahitteeksi.
 
Niin ja yksi tärkeä lahjatoive vielä olisi: oraville tarkoitettu ruokinta-automaatti. Olen nähnyt kuvia semmoisesta. Siinä on läpinäkyvää pleksiä etuseinä. Pähkinät ovat kuin näyteikkunassa. Oravat oppivat avaamaan kannen, mutta närhet eivät. Mahtaa niitä harmittaa. Minulla on enää yksi orava, kun luonnon armoton laki söi toisen. Sitä pelottaa aivan hirveästi juosta pihatien yli lintulaudalle syömään. Usein se hyppää ja sättää siinä edestakaisin vaikka miten kauan. Laittaisin tämän oman automaatin sille metsän puolelle. Meille tulisi kummallekin hyvä mieli.
 
Ei minulla muuta. Kovasti toivon valkoista joulua, että pääsisit tulemaan oikein porolla. Ota Petteri, jos se vielä on hengissä. Helikopterista en oikein tykkää, naapurit voivat luulla, että on Medi-Heli. Tarpeellinen se on kyllä.
 
Kaikkea hyvää Sinullekin! Terveisin Riitta