Luin äskettäin uutisen, jossa kerrottiin joka kolmannen – vai neljäskö se oli – suomalaisen liukastuvan talven aikana. Olen nyt suorittanut oman osuuteni jo moninkertaisesti, koska kaaduin tänään omalla pihallani kolme kertaa! Eivät ne olleet mitään lennokkaita ilmaveivejä sätkivin raajoin, vaan ihan sieviä muksahduksia vaan. Murtumia ei tullut, eikä edes mustelmia. Onneksi.
 
Jostain uutisesta luin myös sen, että lumityöt ovat tutkitusti ihan kuntosaliharjoittelua vastaavaa lihaskuntojumppaa. Noin neljä tuntia taisin tehdä sitä harjoitetta tänään ja voin tuon kyllä allekirjoittaa. Artikkelissa neuvottiin pitämään lumikola lähellä vartaloa, koska se on tehokkaampaa kuin suorin käsin työntäminen. Kuka sitä nyt lunta – raskasta ja vesipitoista ainakaan – käsivarret suorana lykkisi? Aika turha oli se ohjeistus, mutta saivatpa taas olla viisaita.
 
Tuli siinä reippaillessa mieleen suolahuone. Koskaan en ole sellaisessa ollut. Mietin vaan tuleeko siellä samanlainen puhdas olo kuin lumihöytyä hengittäessä? Olen kuullut tarinoita, että siellä istuskellaan suolakasassa (?) ja sirotellaan pienillä muovilapioilla suolaa ilmaan.
 
Olen tainnut keksiä lumihuoneen. Kun työssä hiukan hengästyy ja kädet vielä tekevät koko ajan pumppaavaa liikettä, tuntuu että keuhkot ihan avautuvat. Tulee koettua suolahuone ja lihaskuntoharjoittelu samalla kertaa. On se ihan toista kuin hikisessä, kolisevassa ja musiikinmölyisessä kuntosalissa äheltäminen! 
 
.