Muistatteko DNA-miehen? Hänet joka 10. päivä joulukuuta toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi asiakkaaksi. Lupasi minulle lähes kuun taivaalta, kunhan vain hyppäisin heidän luotettavaan ja asiakasystävälliseen kelkkaansa. Ja mitä minä nyt olen saanut? Olen saanut pinkin pahvikansion, joka sisältää liittymähinnaston, toimitusehdot, asiakkaan oppaan ja vielä toimimattoman sim-kortin. Nämä sain melko pian puhelumme jälkeen. Soitin asiakaspalveluun viikkoa ennen joulua ja tiedustelin milloin siirto mahdollisesti tapahtuisi. Minulle vastattiin sen kestävän noin viisi arkipäivää ja että saisin kyllä tekstiviestin ajankohdan lähestyessä. Nyt on kulunut noin 30 arkipäivää, eikä mitään ole tapahtunut.
 
Viime torstaina menin netissä heidän sivuilleen. Siellä luvattiin, että he pyrkivät vastaamaan sähköposteihin viiden arkipäivän kuluessa (joku maaginen luku tuo viisi heillä), mutta nopeimmin heidät tavoittaa puhelimitse. Minä soitin. Puheluni heille on edelleen maksullinen, koska sattuneesta syystä en soita dnan liittymästä. Edes odotusmusiikki ei rämähtänyt soimaan, vaan automaatti ilmoitti heti kättelyssä asiakaspalvelun ruuhkautuneen niin pahasti, ettei kannattaisi edes odottaa. Ottakaa yhteyttä joskus toiste. Niin he sanoivat. Menin uudelleen nettiin ja jätin postia. Vastaako siihen kukaan koskaan?
 
Eilen soitti TeliaSonera-mies. Kysyi olisiko minulla hetki aikaa. Sanoin etten nyt millään jaksaisi. Että minulla on välit selvittämättä vielä kahden edellisenkin operaattorini kanssa. Hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi nyt hylätä nuo petturit. Hänellähän ne ovat valtakunnan halvimmat puhelut. Täydellisin kuuluvuus. Korkeimmat mastot. Tutkitusti tyytyväisimmät asiakkaat. Jonotusaika keskimäärin 60 sekuntia…
 
Jätin kertomatta (vaikka olisin halunnut) että etusormeni särkee. Että olen nukkunut yön pakastevihannespussi käärittynä sormen ympärille. Opetellut syömään Buranaa. Kynsi tuntuu pian irtoavan. Että taistelen Aller-julkaisujen kanssa, koska he lähettävät postilaatikkooni Seiska-lehtiä Gun-nimiselle ihmiselle, joka ei tietääkseni asu meillä. Eikä postitoimipaikkani ole Angelniemi. Lähettäisivät mitä tahansa muuta lehteä, että voisin edes lukea sitä ja pistää sitten jätepaperiin. Mutta Seiskaa minä en halua! Enkä tarroja, joissa minua neuvotaan ilmoittamaan lähettäjälle oikea postinumeroni. Ja että Vuodatus kusettaa minua väittämällä, että mainosihmiset ”puurtavat” poistaakseen kiinteän mainoksen ruudultani. Todellisuudessa Myllyn Paras on maksanut maltaita, jotta mainos saa olla juuri siinä. Kukaan ei yritä poistaa sitä siitä! Sanoin vain, etten nyt jaksaisi.
 
TeliaSonera-mies lähettää minulle nyt kirjallisen tarjouksen. Minun tarvitsee vain halutessani allekirjoittaa se ja palauttaa. Sen jälkeen he huolehtivat kaikesta. Elisat ja DNAt ovat pian poispyyhittyjä murheita, kuin pahaa unta vain. Saan kaupanpäälle tuhat tekstiviestiä. Uuden Nokian kännykän. Haluanko sen mustana, musta-kromina vai purppurana? Voi TS- mies, minä en tiedä! Purppurana varmaan.
 
Vilkaisen sillointällöin huolestuneena kännykkäni ruudulle. Onhan minulla siellä edes jonkun operaattorin logo,onhan?
 
.