Suuret kiitokset (ja enkelikin lähettää kuvassa lentosuukkoja) kaikille onnittelijoille!

 
 
Kuohuviinipöhnässä haparoin kirjahyllylleni etsimään jotain hyvää sitaattia tähän. Selasin jo läpi Tove Janssonin Saako pannukakulla istua, mutta en tällä kertaa löytänyt sieltä mitään mieleistäni. Sitten nappasin hyllystä Mark Levengoodin Riemujen rikkaus ja surujen summa , avasin kirjan sattumanvaraisesti ja tökkäsin sormeni sivulle. Siinä luki:
 
”Ruumiini rapistukoon yhtä jalkaa keittiöni kanssa, mutta sisälläni versoo sielu, josta elämä tekee vuosi vuodelta yhä kauniiimman. Katson itseäni peilistä, ja näen siinä tähden. Säteilevän aikuisen tähden. Tänään lähden ulos maailmaan pää pystyssä. Tänään minä loistan, minä säteilen enkä koskaan pyytele anteeksi sitä, että olen saanut kasvaa näin mahtavaksi, niin suuremmoiseksi kuin vain aika voi meistä ihmisistä tehdä.”
 
Aika hyvä osuma, vai mitä? Extrakiitos Eilalle näistä sävysävyyn-kukista!
 
.