Mää en ol niinpaljoo normipirkko, et mää hyväksyisin ettei rintaneulas ol neulaa! Soitin välittömästäs Gudrunin postimyyntiin ja sanoin et tää ei vetele. Olin kuvitellu saavani alennusmyynnist ommaan persoonaani sopivan korun kohtuullisseen hintaan. Kerroin viäl, et kyl mul ain sevverran miälikuvitust on, et mää tol jottain käyttöö keksin, mut rintaneulan hintaa en siit ruppe maksamaan, ku ei se kerran rintaneula ol! Antoivat ilmatteeks. Pistin sihen vähä sinitarraa ja lätkäsin tonne puuhun.
 
Sit yritin ottaa kuvan. Ilman salamaa tuli suhju ja salaman kans kirkas läntti. Tommost kiiltävää paperii ku on. Yritin uurestas. Suhju ja läntti. Repäsin talouspaperist palan ja pistin sen kahrenkerran salaman päälle. Kyl ihminen on viisas miäs, sanos kauan aikaa sit eresmenny ystäväni Molenski.
 
Koko tän session ajan mää söin valkosuklaal päällystetyi omenatäytelakritsei. Kuka prkl nekin on keksiny. Nyt on niin äklö olo, et vois vaik oksentaa. Kaikenkaikkiaan tää juttu kuuluis kategoriaan ”napanöyhtää”. Ens kerral mää voisin kirjottaa jostain vakavammast, niinku rukousvastauksest esimerkiks. Katotaan ny.
 
.