Ihan ensiksi suostuttele tai pakota omat ja kylän miehet rakentamaan aitaus. Unohda sähköaidat; niissä pysyy kyllä eläimet, mutta maalaisidylliin tarvitaan lauta-aita. Pintalautakin kelpaa. Hyvä on tehdä myös katos, eli kömmä, kuten ruotsinkieliset ystäväni sitä kutsuvat. Pahitteeksi ei ole heinähäkkikään, eikä teline vesiämpärille.

Työn valmistuttua tarjoa talkoolaisille konjakit tammen alla.

Seuraavaksi hanki muutama lammas. Jos olet luopumiseläkkeellä – kuten minä – saat omistaa enintään kaksi lammasta, et saa laiduntaa niitä pellolla, etkä saada niistä myyntituloja. Kaksi lammasta on aika vähän, onhan kyseessä laumaeläin. Tulojen välttämiseksi pitäisi tehdä syksyllä rosvopaistia. Lainaaminen on siis parempi vaihtoehto.

Ota yhteys maaseutuasiamieheen. Hanki itsellesi pitopaikkatunnus ja rekisteröidy eläintenpitäjäksi. Muistuta lampaiden omistajaa siirtoilmoituksen tekemisestä. Muuten ei Evira tykkää ja tykkäyksiähän tässä oltiin kerjäämässä.

Kasvata horsmaa. Se on ihan helppoa, koska rentun ruusua lykkää itsestään kaikkialle. Voit kerätä sitä lampaille, jos haluat niitä hemmotella, mutta jätä vyöhyke laitumen vierestä koskematta. Tarvitset kukkia vielä.

Nyt alkaakin kaikki tarpeellinen rekvisiitta olla koossa. Kameran paristoissa on kai virtaa? Ehei, ei taidekuvauksissa käytetä kännykkää! Odota vain, että aurinko laskee sopivan alas ja kultaa lammaslaitumesi. Muista sovittaa horsmat etualalle; saat otokseesi väriä ja syväulotteisuutta.

Sitten vain kuva koneelle ja someen! Ellet jo ole naamakirjassa, luo profiili. Liity ryhmään nimeltä Avoin kuvakirja maaseudun tuottajilta. Sinne kelpaavat ihan harrastelijatkin, kuten kesälampurit. Lataa nyt kuvasi ryhmän seinälle ja odota hetkinen…

Plops. Ja ensimmäinen peukku ilmestyi. Plops…plops…plops..ihan musiikkia on korville, kun sinusta näin kovin tykätään! Tai oikeastaan lampaistasi. Tai kuvastasi. Plops…plops…