Tässä taannoin Eila kaipaili  blogissaan säkenöivää voimaa. Olen kokeeksi ryhtynyt syömään krassin kukintoja. Jos vaikka väri olisi energiaa ja miksei olisi?

Yliannostusta pitää kuulemma välttää. Tänään söin aika monta, kun olivat kuihtumaisillaan. Sitä en syönyt, missä oli hämähäkki.

Kukkia on viittä eri väriä. Ostin keväällä viisi tainta, joissa ei ollut mitään merkintää väristä. Miten ne voivat sattua olemaan kaikki eri väriä? Jos oikein muistan, ihmettelin viime kesänä ihan samaa asiaa. Ensi keväänä kysyn taimimyyjältä, onko hänellä tässä joku systeemi.

Jotkut neuvovat, ettei krasseja saa lannoittaa. Kituessaan muka kasvattavat enemmän kukkia ja vähemmän lehtiä. Minä en kiduta ketään! Hulautan kannullisen vettä joka päivä ja usein vielä vaaleanpunaista lannoitejauhetta sekaan.

Kellastuneita lehtiä nypin pois, koska lehtien pitää olla vihreitä. Ehkä lopetan nyppimisen kun kaikki lehdet kellastuvat.

Ja kas vain! Siinä krassin kupeessa on innostunut kukkimaan se saapasmaljakon kellokukkakin. Etanakin siellä sarviaan näyttelee, minne lie matkalla.