Hän sulloi sen pesukoneeseen.
Miehensä.
Se oli vähän likainen, keskeneräinen,
jotenkin kyvytön keskustelemaan.
Ensin jalat,
sitten takapuoli, selkä.
Hartiat jumitti. Mutta meni.
Pää viimeiseksi.
Seksi. Siksi. Se tökki.
Hän oli väsynyt.
Ei laittanut
kiehuvaa ohjelmaa.
Mutta kumminkin.
Kirjopesi. Valkaisi.
Virutti ja vääristi.
Sitten hän istui,
omaan aikaansa.
Kuunteli koneen pyöritystä.
Oman aikansa.
Ohjelma loppui.
Luukku auki.
Mies ulos.
Se vähän tärisi.
Kuten aina
kun hän halusi puhua
ihmissuhteista.
 
Outi Mäenpää: Kirjopesu
Naarassika, WSOY 2009
 
.