Vain%20marjat%20006-normal.jpg

 

Lapsuuskotini entisen hevoslaitumen kohdalla, suunnilleen siinä, missä nuoriso myöhemmin pelasi lentopalloa, on huurteisessa ruohossa kumollaan muovinen lihalaatikko. Havaitsen sen kiskaistuani sen päältä paksun täkin, jolla se on huolellisesti peitelty. Kohotan laatikon reunaa varovasti. Alla kyhjöttää kana! Valkoinen leghorn, jos oikein tunnistan. Punahelttainen ja terve, mutta syystäkin alakuloinen. Laatikon sisäseinät ovat hiostuneet kosteiksi, mutta ilmaa on riittänyt. Ruokaa sillä ei ole. Ei vettä.

Hämmästyn ja järkytyn. Mistä kana on tänne joutunut?

Muistini palailee pätkittäin. Kauhistun hetki hetkeltä enemmän. Minullahan oli kesälampaiden lisäksi myös muutama kesäkana! Minähän olen se mummo, joka on ajanut kanasensa niitylle. Ja sitten unohtanut! Miten minä saatoin?

Isäntä on varmaan huomannut palelevan kanan ja suojannut sen yöpakkaselta. Miksi hän ei ole kertonut mitään? Sitä paitsi kanoja oli enemmän; missä muut ovat? Ne ovat tietenkin jo aiemmin menehtyneet. Yksi kerrallaan nälkään ja kylmään. Ne on roikotettu jaloista kantaen jonnekin pois silmistä. Minun kesäkanani!

Suru sekoittuu pohjattomaan häpeään. Minä, joka aina olen saarnannut eläinten oikeuksista ja tuominnut ankarasti eläinsuojelurikokset. Millaisen opetuksen nyt olenkaan saanut. Häpeän myös sitä, että aion nyt tapojeni vastaisesti valehdella ihmisille. Minun on pakko. Kerron, että kanat on viety oikeaan kotiinsa talveksi kuten lampaatkin. Totuus ei saa tulla ilmi. Ei missään nimessä.

Saan käsiini kauranjyviä, joita ripottelen kanaparalle. Vesikuppi pitää nyt löytää jostain ja äkkiä. Tämän yhden voin vielä pelastaa…

Vasta aamumysliä lusikoidessani alkaa mieli tasaantua. Saan vakuuteltua itselleni, ettei mitään kesäkanoja ole ollut olemassakaan. Miten se kukko siinä yhdessä runossa tyynnytteli puolisoaan aamukahvipöydässä: Rauhoitu, rauhoitu rakas Lotta, eihän se ollut edes totta. Mutta vielä kun pakkasaamussa menen hakemaan päivän lehteä laatikosta, kurkistan kuin varoiksi lampaiden katokseen. Siellä ei ainakaan ole ketään.