Syksy jo saa, harmaa on maa,
koivuista lehtiset pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie,
siellähän kesäkin ikuinen lie.
 
Kolkkona jää seutumme tää
kaipaamaan suvea pois rientävää.
Pimeyteen syksyhiseen
vaipuvi luonto jo nyt verkalleen.
 
Veikkoset hei, surra tok ei,
kesä jos mennessään paljonkin vei.
Työhön nyt vaan taas ahkeraan,
kesää ei muisteta kaivatakaan!
 
(Mikael Nyberg)
 

Muistissa kansakoulun laulutunneilta

 

.