Eräänä päivänä klo 11.30
- Mihis aikaan mun kannattaa laittaa ruakaa? Koskas sää kerkiit syämään?
- En tiä vaan yhtään. Katotaan sit.
Nainen sonnustautuu ulkovaatteisiin ja kumisaappaisiin ja lähtee sahaamaan lampaille pajuja.

Klo 11.45
Mies ilmestyy lammasaitaukselle.
- Kyl sitä ruakaa ny vaan tarttis laittaa aika pian. Oikeastas heti. Mun täytyy kohta lähtee. Pualpäivä jo!

Näin elää miespolo ajan ankaran rattaan ja oman häälyvän verensokerinsa armoilla. Koskaan ei voi tietää milloin nälkä yllättää, eikä vielä puoli kahdeltatoista ole helppoa ennakoida puolipäivän arvaamatonta saapumista.
 

Klo 11.55 keittiössä
- Kuis kauan kestää? (Vilkuilee kelloa)
- No, sanotaan nyt et vaikka kymmenen minuuttii. Enintäs vartti.
- Jaa (lähtee työhuoneeseen, puhuu puhelimessa)

Klo 12.05
Mies rentoutuu hetkeksi keittiön sohvaan. Tapaaminen onkin peruuntunut, eikä olekaan enää kauhea kiire. Mies viihdyttää pöytää kattavaa naista pitämällä esitelmää tehokkaasta niittotekniikasta. Viikate pitää saada nopeaan ja kiertävään liikkeeseen. Lopuksi terän pitää vielä vippaista oikealla tavalla. Naista ilahduttaa tämä suuresti.