Kirjoittaja
Minulla on vaivoja joista en puhu,
lausumattomia kipuja,
lihakset eivät tottele minua,
ruumiini on kuin kone, jonka liikkeitä tarkastelen.
Minulla on maailma, josta en ääneen puhu,
joka kiertää aurinkoa omassa avaruudessaan,
eikä se valo, joka eliöiden ylle lankeaa,
eikä se pimeys ole lausuttavissa.
En voi kuiskata sitä sinulle,
eivät lempeimmätkään kosketukseni
kirjaile eläinrataa ihollesi
jotta voisit kuulla planeettojeni hyminän.
Vaikka sydämeni painaisin sinun
sydäntäsi vasten et sitä kuulisi,
ei sinun rintaasi tartu leimaa aurinkokunnastani,
ei aamutähden tahraa, vuorovetten kuuta.
Ei vaikka kuulet veren kohisevan oksistoissa
ja luulet että kuulet maailmani puhkeavan.
En edes itse voi itseäni lähestyä,
ruumis on vieras ja tottelematon.
Mutta kerran, kun kirjoitan kuvan maasta,
josta nousevat toukkien idut, harsea multa,
sinä katsot minun kanssani hiukan
horisontin ylitse, ääneti.
Tomi Kontio
Kategoriat
18.03.2010 - 18:29
Maaliskuussa räntä
on kylmempää kuin koskaan.
Helmipöllön puputus
pesäpöntöltä koko illan
taukoamatta.
Vaikka metsä vastaa
vain vaikenemalla täydellisesti.
Ikäänkuin
muita lintuja
ei enää olisi.
Riitta Mikkola
.
16.03.2010 - 21:10
…tullut on sun hauska aikas!” Näin oli lauleskeltava tänään kun palasin illansuussa Turkkusesta kotiin (Siis täältä sortuvien siltojen ja David Beckhamin akillesjänteen luvatusta kaupungista. Minä en nähnyt kumpaisiakaan kun ruuhkaisessa Tyksin mäessä vaan kävin). Kotipihalla odotti about 25 senttiä höytää lunta. Minä reippaana naisena hain autotallista lumikolan ja tervehdin sitäkin kuin vanhaa ystävää. Pari tuntia hyötyliikuntaa, ja saattaa postipoikakin taas löytää aamulla laatikolle. Ei kunnon talven sovi niin vain kesken päättyä, ei!
.
14.03.2010 - 15:43
Salossa on ihan oma liikennekulttuurinsa. Saan tutustua siihen, paitsi siellä joukossa parhaani mukaan sompailemalla, myös lukemalla yleisönosastoa ja tekstaripalstaa paikallisesta aviisista. Välillä kauhistuttaa ja joskus naurattaa kamalasti. Huonompana päivänä suututtaakin se kiukuttelu ja hevosvoimilla uhoilu.
Tämän talven keskustelun aiheena on ollut muunmuassa se, saako liikennevaloissa odottaa valon vaihtumista jalka jarrulla, vai pitääkö vaihtaa vapaalle ja vetää käsijarru päälle. Kuulemma ei saa, ja ehdottomasti pitää. Jaa miksikö? Jarruvalot häikäisevät takana seisovaa! Muistakaa tämä, jos tänne eksytte! Itse olen viettänyt monta syyllisyyden värittämää hetkeä jalka jarrupolkimella.
Toinen kuuma aihe on ollut turvallisuusväli. Se kun ei kuulkaa enää olekaan perässä ajelevan ongelma, vaan sen edellä köröttelevän. Valppaana on hänen kaiken aikaa tarkkailtava pysyykö takanatulija kyllin kaukana, vai onko lisättävä kaasua. Usein on lisättävä. Ja taas lisättävä… Varmaan täällä pian pannaan maksumieheksi se, jonka perään joku rysäyttää. Minulle opetettiin autokoulussa 70-luvulla, että ”se joka ronkkii toisen perää, se maksaa aina!”.
Alkuvuoden ajan olen lähtenyt joka torstai klo 16.00 alas sairaalanmäeltä, kun olkapääryhmä kuntosalilla on päättynyt. Oloni on iloinen ja kroppa vetreä. Niihin aikoihin kaupungissa on aina ”ruuhka”, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa. Yhtenäisiä autojonoja kuitenkin. Jonkinlaiseksi tavakseni on muodostunut, että Mariankatua ajaessani päästän edelleni yhden auton Plazan parkkitalosta. Takanani tulevat joutuvat näin pysähtymään ihan syyttä suotta. Palkaksi saan hymyn ja käden heilautuksen siltä, joka pääsee odottelun pinteestä. Päivän hyvä työ tulee näin tehtyä.
Olen suunnitellut, että jonain kauniina päivänä, kun taivas on kirkas ja napakka, ja mieleni tyyni ja peloton, teen ennennäkemättömän tempun. Ihan vaan piruuksissani ja pelkästä kokeilunhalusta. Päästän parkkitalosta KAKSI autoa! Kuulen jo korvissani, miten torvet soivat ja näen tekstaripalstan solvausviestit. Vaan niin kuin Jippu autostereoissani laulaa: ”Mut mä pelkää en!”
.
13.03.2010 - 21:13
Taivaalla oli tänään hienoja pilviä. Jotkut näytti ihan ukkospilviltä. Tämä näytti sorsalta. Kesän enteitä ehkä?
.
11.03.2010 - 20:06
Tänään vuorossa leivontablogi:
Huomasin kookoshiutalepussin kyljessä ihan maailman yksinkertaisimman pikkuleipäohjeen. Joten ei muuta kuin toimeen, suuri kookoksen ystävä kun olen. Siis sataa kookosgrammaa kohti desi sokeria ja yksi muna.
Ihan täsmällisesti en (tietenkään) ohjetta noudattanut. Käytin intiaanisokeria, koska valkoinen sokeri jotenkin äklöttää minua. Hiutaleet sekoitin munavaahtoon ruokalusikalla, en KAUHALLA. Taikinakokkareet lätkin leivinpaperille, enkä HYVIN VOIDELLULLE JA JAUHOTETULLE pellille. Tekeekö joku ihan oikeasti niin?
Lämpöä 175 ja noin kymmenen minuuttia. Jotenkin odotin, että olisivat levinneet ohuiksi kuin kaurakeksit, vaan eihän niissä ollut voitakaan. Kananmuna mihinkään leviä. Juu, vähän on tummareunaisia, mutta unohduin toisen pellillisen aikana nettiin.
Miltä ne sitten maistuvat? Ihan siltä kuin keskenään sekoitetut kookoshiutaleet, sokeri ja muna. Hetken kun mutustelee, niin suu on täynnä pelkkiä kookoshiutaleita. Koira tykkää kovasti. Ehkä minä ensi kerralla jotenkin höystän tuota ohjetta ihan vähän monimutkaisemmaksi. Hyviä vihjeitä otetaan vastaan. Vai pitäisikö se pelti voidella ja jauhottaa?
.
09.03.2010 - 13:24
Kutsuilla ei sovi päästää suustaan mitä tahansa. Jos tuikkulyhty näyttää epäilyttävästi TL-tukun alahyllyltä löytyneeltä, pidä se seikka visusti omana tietonasi. Muista että kaikki on laadukasta. Näkeehän sen jo hinnoistakin. L-a-a-d-u-k-a-s-t-a. Kun tuoksukynttilät kiertävät ringissä naiselta toiselle, nuuhki niitä ihastuksesta huokaillen, vaikka olisitkin ahdistuskohtauksen partaalla. Eikä mitään kommenttia niistä värisävyistä! Nielaise nopeasti alas sellaiset mieleesi juolahtaneet ja ylös pyrkivät lorut, kuten:” Minulla ei ole motiivia ostaa yhtään votiivia.” Usko pois, että ne ovat lapsellisia, eivätkä sovi tilaisuuden yhteisymmärrystä huokuvaan ilmapiiriin.
Taivaan tähden nainen, yritä nyt kerrankin käyttäytyä sivistyneesti!
.
08.03.2010 - 14:35
Naistenpäivän kunniaksi on syytä palauttaa mieliin ”Elämää suurempia totuuksia naisille”. En tiedä, kuka alun perin on nämä laatinut, mutta paikkansapitävyys on lähes 100%:n luokkaa. Puhkiloppuunkulunut sanonta väittää, että kaiken takana on nainen. Provosoiva kysymys: Olisiko sittenkin mies? (Niin, ja Toijalan takana, siellä ei ole paljon mitään!)
- Mukavat miehet ovat rumia.
- Komeat miehet eivät ole mukavia.
- Komeat ja mukavat miehet ovat homoja.
- Komeat, mukavat heteromiehet ovat naimisissa.
- Ei niin komeilla, mutta mukavilla miehillä ei ole rahaa.
- Komeat, mukavat ja rikkaat miehet kuvittelevat, että me jahtaamme heidän rahojaan.
- Komeat miehet, joilla ei ole rahaa, jahtaavat meidän rahojamme.
- Komeat, ei niin mukavat ja edes jotenkin heteromiehet eivät pidä meitä tarpeeksi kauniina.
- Miehet, jotka uskovat meidän olevan kauniita, ovat heteroja, jotenkin edes mukavia ja rikkaita, ovat pelkureita.
- Miehet, jotka ovat edes jotenkin komeita, jotenkin mukavia ja omistavat jonkun verran rahaa ja jumalan kiitos ovat heteroja, ovat ujoja eivätkä koskaan tee aloitetta.
- Miehet, jotka eivät koskaan tee aloitetta, automaattisesti menettävät mielenkiintonsa, kun me teemme aloitteen.
Että ei naisen elämä ainakaan helppoa ole!
(Huomaatteko, että tää ohjelma halus taas välttämättä tehdä noi numerot isommalla? Siis ei oo helppoo ,ei!)
.
06.03.2010 - 20:06
Arvoisa Hyytyneet Kuvalehdet Oy!
Minäpä kerron teille tarinan:
Talouteemme tulee, minusta riippumattomista syistä, kaksi aikakauslehteänne. Toinen on Metsästys ja Kalastus, toinen on Erä. Joskus alkuvuodesta, olisiko ollut tammikuuta, saapui ensinmainitusta lehdestä kirje, jossa pyydettiin valitsemaan ilmainen lahjalehti. ”Olet meille tärkeä Etuasiakas ja haluamme palkita luottamuksesi.” Niin siinä sanottiin.
Aviomies delegoi homman minulle, saisin valita haluamani lehden, valinnasta riippuen 2-6 numeroa. Meninkin nettisivuillenne, annoin asiakasnumeron ja valitsin lehden. Kaikki kävi sievästi. Ja lehtiäkin alkoi tippua.
Vähän myöhemmin samanlainen kirje tuli Erä-lehdestä. Pääsin taas valitsemaan lahjalehteä. Tällä kertaa juttu olikin jo vähän mutkikkaampi. Nettisivunne ilmoitti, että antamallani asiakasnumerolla on jo tehty tilaus. Kysyttyäni sähköpostilla onko tarjous asiakas- vai lehtikohtainen, sain pahoittelut ja toisen lahjalehteni. ATK-järjestelmänne ei kuulemma pystynyt antamaan kuin yhden lehden asiakasnumeroa kohden, joten useampaa lehteä tilaavan tuli ottaa yhteys teihin.
Pari kuukautta on kulunut onnellisesti. Olen tutustunut uusiin lehtiin ja ollut ajattelematta ilkeitä ajatuksia lehtitaloista. Eilen tuli sitten kirje vuorostaan Metsästys ja Kalastus- lehdestä. ”Metsästys ja Kalastus- lehden tilaajana olet meille tärkeä Etuasiakas ja haluamme palkita luottamuksesi.” Ja nopeimmin valitset netissä, asiakasnumerollasi joka on tämä ja tämä.
Ei muuta kuin taas lahjalehteä valitsemaan, kylläpä tässä nyt tosi tärkeitä asiakkaita ollaankin. Mutta vastaus oli tyly: ”Antamallasi asiakasnumerolla on jo tehty tilaus.”
Minulla on nyt teille ehdotus. Teillä on siellä töissä Timo Kopra niminen kaveri. Tituleeraa itseään lehtimyynnin ja markkinoinnin johtajaksi. Jos hänellä ei ole muuta tekemistä kuin lähetellä kirjeitä tarjouksista, jotka eivät enää ole voimassa, niin keksikää hänelle jotain muuta. Yrityksenne ATK-järjestelmää esim. voisi kehittää niin, että tietäisitte ketkä ovat etunsa jo käyttäneet. Ellei hänellä ole kykyä tähän hommaan, laittakaa vaikka aikansa kuluksi tiputtelemaan lunta katolta. Olisin tästä hyvin kiitollinen.
Terveisin Tärkeän Etuasiakkaan Kiukkuinen Puoliso
.
05.03.2010 - 22:39
Mitä simmonen mahtaa merkata, et heti ku ahtaajat alotti lakon, ni laivat alko juuttuu ahtojäihin? Onks näil ny joku yhteys, mää en ymmärrä?
.
04.03.2010 - 11:09
Miten monta makaronia tarvitaan makaronilaatikon valmistukseen?
Ei kovin montaa. Teenpä pitkästä aikaa lounaaksi maukkaan makaronilaatikon. Jääkaapissa on sikanautaa, ja tuota pastapuoltahan meiltä nyt aina löytyy. Jos ei keittiön sekaisista vetolaatikoista, niin purnukoista nyt ainakin. Täysjyvävehnää tai kauraa. Tai sitten ei kumpaakaan. Jauhelihan jo hyvää vauhtia ruskistuessa pannussa löydän yhden surkean pussinlopun. Mittailen sitä noin silmämääräisesti. Niin no, saahan sen uunivuoan täytettyä munamaidollakin. Toki toki.
Vapaat kanat ovat onneksi munineet runsaanlaisesti kaupan tiskiin ja terveellisiähän ne ovat munat. Vaikka nyt söisi useammankin, kun ei ihan joka päivä kuitenkaan. Soijamaidon lopun hulautan kulhoon. Ai, ei sitä ihan tarpeeksi ollutkaan. Lisätäänpä rasvatonta luomua sekaan. Tykkäävätkö pahaa soija ja lehmä, kun näin sekoitellaan, eivät kai. Vuokaan aitoa voita, ja siitä täytyy maksaa koiravero. Nokare myös koiran kuppiin siis.
Mausteeksi vaikkapa tuosta Vegetable fond ”du chef”, ei lisättyjä arominvahventeita, ei säilöntäaineita. Sitten vaan uuniin, ja ei muuta kuin hyvää ruokahalua!
Ruokahalusta puheenollen: Onneksi löytyi siinä pastan etsinnässä puolikas pussillinen kuorittuja manteleita. Tulivatpa nyt pois sieltä ajelehtimasta nekin. Hukkaan olisivat vanhentuneet. Päivämäärän mukaan jo toukokuussa.
.
03.03.2010 - 23:43
Kiitä kutsusta kohteliaasti ja vaikuta innostuneelta. Tai vielä enemmän: ole innostunut! Tunnusta se tosiasia, ettei sinulle kutsuja kovin usein satele. Ellei oteta lukuun facebookin sivun nurkassa odottavia kahta tapahtumakutsua, neljää ryhmäkutsua, yhtä ”Katso tulevaisuutees” –kutsua ja niitä muita, joita on 55. Niihin tuskin koskaan vastaat, koska et pidä sanoista ”sovellus saa käyttää…jne”.
Mutta nyt sinulla on tilaisuus! Voit tavata ihmisiä. Vaihtaa kuulumisia. Saada naisenergiaa. (Ostaa krääsää.) Karista siis turhat ennakkoluulosi. Pukeudu soveliaasti. Meikkaa hillitysti. Hengitä muutama kerta syvään ja rauhallisesti. Hymyile. Ja lähde reippaasti matkaan.
.
02.03.2010 - 14:30
Lumitöitä vauhditti postilaatikossa odottava kuplakuori.
Joustava vetskarivyö ja nahkapussukka PLNT shopista.
.
