Kirjoittaja
Puoli neljältä aamulla
voi nähdä kissan hymyilevän.
Olen antanut sen kuppiin jauhelihaa
ja korkannut itselleni oluen.
Keittiön hiljaisuudessa,
liesituulettimen tunnelmavalossa
me kippaamme ja kehräämme
kaikille mallasohrapelloille,
peltojen pienille hiirille,
levottomille kiitäjille ikkunamme takana,
ihmisten ja kissojen suurille unelmille
ja ruokakupin vääjäämättömälle olemassaololle.
Me olemme yöeläimiä molemmat
- minä ja kissa.
Päivisin meitä väsyttää ja häikäisee,
mutta yöllä, lähes pimeässä
näemme kaiken kirkkaana ja selkeänä.
Riitta Mikkola
Arkisto
Kategoriat
16.05.2012 - 20:38
Sattuneesta syystä, jota noin vuosi sitten tarkemmin valotin, pihaamme on muodostunut laajahko pläntti, jota ainakin kasvitieteessä nimitetään ruderaatti-alueeksi. Hoidan sitä enimmäkseen repimällä pois kaikkea ei-toivottua, kuten voikukkia (jotka irtoavat suhteellisen helposti) ja hevonhierakoita (jotka pitää kaivaa lapiolla ja sittenkin osa juuresta jää maahan).
Tällä hetkellä olen keskittynyt tuhoamaan kaiken sen kasvuston, mikä voisi himmentää kielojen tulevan kukkaloiston. Tänäänkin saalista on kertynyt kottikärryllisen verran. Lähes jokaisen suuremman kasvin juuristossa tuntuu pesivän jonkinlainen muurahaisyhteiskunta. Anteeksi heille, että niissä nyt vallitsee melkoinen kaaos.
Yllätys yllätys, olen myös tehnyt alueella istutustöitä! Huomasin mennäviikolla, että maa-ainesvaraston (hienon sanan keksin, eikö vaan?) sepelikasassa kasvaa kolme lupiinia. Koska niiden kohtalona olisi ennen pitkää ollut joutua kaivurin kauhaan ja levitetyiksi jonnekin tienparanteeksi (taas hieno sana!) , tartuin Fiskarsin kihveliin ja kaivoin ne sieltä pois. Ne saivat muoviämpärissä, polkupyörän sakarassa kyydityksen etupihan puolelle. Niissä oli noin metrin pituinen juuri, joka oli kasvanut kohtisuoraan alaspäin. Tunnustan, että fuskasin hiukan istutuskuoppia kaivaessani ja juuret joutuivat sopeutumaan uusiin muotoihin. Silti näyttää, että ne aikovat selvitä hengissä. Ensi yöksi alkavaksi luvattu hillitön sade ehkä pelastaa ne lopullisesti elävien kirjoihin. Juu juu, tiedän kyllä, että lupiini on roskaruoho, joka pitäisi hävittää, ettei se tuhoa alkuperäiskasveja. Olen tunnetusti toisinajattelija.
Ymmärrettävistä syistä en kuvita tätä juttua ruderaatti-aiheisilla kuvilla. Läheltä kyllä liippaa. Kiitos viileiden ja inhimillisten säiden – valkovuokkojen kukinta on jatkunut todella pitkään.
Nyt se on hiipumassa, mutta pienemmät kaunokaiset kurkistelevat vuokkojen kainalosta.
Olkoot käenkaalia tai ketunleipää, mutta omasta pihasta joka tapauksessa. Eli todellista lähiruokaa.
14.05.2012 - 00:00
Sängyllä makasi harmaaraitainen kissa. Huomasin sen heti, kun menin ovesta sisälle. Se katsoi minua hiukan halveksivasti ja epäillen. Juuri niin kuin kissat katsovat vierasta tunkeilijaa, joka on luvatta tullut heidän ylhäiseen valtakuntaansa.
Mutta Hiljan kasvoilta näin, että olin tervetullut. Vierailuni oli yllätys, josta en ollut vihjaissutkaan etukäteen. Olinhan itsekin keksinyt sen vasta eilen illalla. Minulla ei enää ole äitiä, jonka luokse olisin mennyt. Tiesin, että haudalla on ruusuja ja varmaan valkovuokkojakin, joten en lähtenyt sinnekään. Siellä ei olisi ketään. Halusin mennä jonnekin, jossa olisi Joku. Laukussani oli blogikirja ja kortti omalla runolla. Tiesin, että Hilja – jos kukaan – osaa arvostaa sellaisia tuliaisia.
Meiltäpä eivät puheenaiheet loppuneet! Siitä, kun olemme viimeksi jutelleet on vuosia ja taas vuosia… Me molemmat rakastamme kissoja, koiria, possuja ja lehmiä. Ainakin niitä. Ja tietenkin runoja, tarinoita ja lauluja. Hilja näytti minulle kissarunon, joka oli julkaistu Lemmikki-lehdessä ja kirjat, jotka hän oli saanut siitä palkkioksi.
Henkilökunta toi meille kahvia, teetä ja mansikkakakkupalat. Toivotimme toisillemme hyvää äitienpäivää. Ikänsä puolesta Hilja voisi olla vaikka äitini. Mutta Hilja ei ole kenenkään äiti, enkä ole minäkään. Silti meillä oli hyvin juhlallista ja hauskaa. Sain lahjaksi itsetehdyn kaulakorun. Kuvassa se on sujahtamassa mekkoni taskuun. Se oli kuin soinnutettu mekkoni väreihin.
Kun oli aika lähteä, Hilja vaihtoi ”ajoneuvonsa” pyörätuolista rollaattoriksi ja lähti saattamaan minua pitkin pitkää käytävää ja sitten toista. Katselimme taidetta seinillä ja kyselin vielä talon elämästä. Pääsimme jo melkein ulko-ovelle, kun takanamme alkoi kuulua hätääntynyttä mourunaa. Miisu-kissa sieltä tuli vahtimaan, etten vaan hänen mammaansa vienyt mukanani!
Äsken hiplailin vielä puuhelmiäni. Mietin, että Hilja varmaan on jo nukkumassa, koska on myöhäistä. Ehkä hoitajilla huomenna on aikaa näyttää Hiljalle toimiston koneelta blogiani, hän oli kovasti kiinnostunut, mitä nämä tällaiset blogit oikein ovat. Onkohan Miisu antanut jalkopäässä tilaa myös Hiljan varpaille? Se kuulemma kläpsäisee helposti tassullaan, jos liian liki tulevat.
10.05.2012 - 23:47
No niin. Auto on katsastettu. Ei sanonut mitään renkaista katsastusmies. Ei nuolista, eikä pyörimissuunnista. Mennessä oli tie vähän matkaa sontainen. Pelkäsin pohjan tahriintuneen. Ajoin läpi kaikista pienistä vesilätäköistä, mitkä löysin. Suuria ei harmikseni ollut. Ajoin niistäkin, mitkä olivat vasemmalla puolella tietä. Asfaltilla ajoin kovaa, että kuivui. Kaikki meni hyvin. Kotimatkalla söin taas sen asiaankuuluvan jäätelön.
.
06.05.2012 - 16:45
Toinen pesä on joskus puronnu ja tän toisenki pualest mää pelkään. Meiän räystään alla ku ei ol simmosii "poikkilautoi", mitä ne on nimeltäs?
Jottain merkillist on tekkeil meiän räystäspääskypesäs. Huamasin yrttimaata nyppiessäni. Yks pääskynen on linnottautunu sinne sisäl ja kurkkii vaan ovelt. Toiset – kaks tai kolme – lentelevät ympäriis ja käyvät ain välil pesäl. Sillon siält kuuluu kova viserrys. Muistuttaa ihan poikasten ruakkimist, mut se ei viäl voi olla ajankohtast.
Pääskyset havannoi kyl tarkkaan ihmisen pään asennon. Jos mää kattelin pesäl päin, ne ei lentäneekkä sinne peril asti. Heti kun käänsin naaman yrtteihini, ne käytti tilaisuut hyväkses.
Mul on nyt miätittynä kolme vaihtoehtoo:
Vaihtoehto 1
Yks pääskysist kärsii jet lagist tai purnautist ja pesä toimii sairastupana. Kaverit jelppaa tuamal ruakaa ja virvokkei. Potilas kiittää äänekkäästäs joka suupalast.
Vaihtoehto 2
Viimekesänen poikanen on taantunu lapsen tasol, ku on palattu Suameen. Se on asettunu kotipesääs ja orottaa, et äiskä ja iskä ruakkii niinku tääl ennenki oli tapana. Vanhemmat kiroilee jälkikasvuas ain saalist viäresäs.
Vaihtoehto 3
Vanhaa pesää on alettu sisustaa uurestas. Remonttireiska-pääskynen on siäl sisähommis ja toiset kuskaa maalii ja tapettii. Pesäaukol neuvotellaan kovaäänisestäs, ku ei olla yksmiälisii värisävyist.
Soitanks mää Sällylän Sepol?
.
05.05.2012 - 23:27
Tapaninmyrskyn katkaisema koivu on vihdoin kaadettu ja pätkitty. Kannoin pöllit pinoon omin pikku kätösin ja vatsalihakset ovat hellinä. Mitäs puun sisältä löytyikään!
Ensin pyrähti lintuparvi. Tähyilevät tässä joka suuntaan.
Tepasteleeko tässä metso?
Vielä en kerrokaan mitä näen tässä. Kommentoikaa lukijat ensin.
.
03.05.2012 - 23:01
Tää tapahtus vappuaatton. Mun oli tarkotus kokata ihan tavallinen arkilounas. Olin ottanu pakkasest noin kolsataa grammaa oikeen hyvää Liedon lihakaupan sikanautaa. Pistin kasariin nokareen voita ja ruskistin jauhelihan siin. Lisäsin sualaa, mustapippurii, paprikajauhet ja paljon sipulii. Sit hiukan karkioi vehnäjauhoi suurusteeks ja vettä päälle.
Innostuin viäl lorauttamaan tilkan punaviinii ja ripottelin vähä demerara-sokerii. Kermaaki ajattelin viäl lisätä ennenku tarjol laittaisin. Mmmm, hyvält jo maistuskin. Aloin sit miättii, et jotain höystet sihen ny vois viäläki laittaa. Porkkanat oli höyrys kypsymäs perunoitten kaverina. Paprikan olin silpunnu salaattiin…
Sit mun päässäni vaan jotenkin naksahti. Muistin, et pakkases on paljon viäl esikäsitellyi suppilovahveroi, niit vois ny täsä käyttää. Sais nekin sit joskus loppuun. Aika suuriin annospurkkeihin olinki ne syksyl pakannu, tääkin oli varmaan joku Aino-jäätelöloota. Mut ei kai ne niin kovii olis, etten sais siit taitettuu piänt kulmaa ja pistettyy loput takas.
Mut siänet oli yhres kovas klöntis, eikä siit irronnu yhtäkä. Ajattelin, et haittaaks se sit, vaik niit soossis vähä enempiki olis. Suurempi annos tulee ja riittää huamisekski. Et plumpsis ja sinne vaan!
Kyl heti katusin. Pannu oli pualillas niljaskaist siänipuuroo, eikä näyttänykkä tää ruaka enää niin herkulliselt. Vähä nolona ja selitellen sen sit nostin pöytään, ku syämään ruvettiin. Isäntäkä ei näyttäny siit ilahtuvan, mut kohteliaastas silti otti lautaselles. Mää yritin epätoivosestas ronkkii siält joukost niit jauhelihan murui perunani päälle, mut montaaka en löytäny. Ei ollu tämmöstkä ennen tapahtunu; mää olen laittanu ruakaa sentäs melkeen joka päivä yli kolmekymment vuatta ja ussein viäl suurelki porukal.
Isäntä teki rakentavan ehrotuksen. Ku hänenkän miälestäs tän soossin ainesosat ei ollu oikkias suhtees toisiis nähren, ni asian vois ehkä korjata, jos ruskistais sihen pari kiloo jauhelihaa lissää. Sihen mää en suastunu. Mun miälest nyt jo oli turhan pal ruakaa hukattu. Mää kippasin koko lastin lastin tonne sänkipellon päähän ja sanosin et saavat harakat tulla aamul vappubrunssil. Jottain juhlaa heitilki.
.
01.05.2012 - 18:13
Ensin mun vappukukkani.
Kiitos Metsäntakaisen, niitä on pihallani nyt valkoisten lisäksi myös sinisenä. Ja sitten vielä mun vappupalloni.
Eivät sisällä heliumia, vaan täyttä rautaa ja kestävät vuodesta toiseen. Toivottavasti kestän minäkin.
Hauskaa loppuvappua vaan! 
.
29.04.2012 - 11:49
Täl hetkel maailman tärkein asja näyttää taas olevan vappuaaton sää. Onks varmaan poutaa ja lämmint, vai sattaaks. Ens luvataan kylmää ja sit melkein hellet. Aurinkoo tai ei aurinkoo. Yks piän satteenropsaus tai sit ei sitäkä. Ukkost. Pakkast. Eiku kesäkelii sentään. Voi olla kylmäki. Mut vapunpäivän on sit lämpeempi. Ehrottomastas on. Voi mennä piknikil. Täytyy ottaa satteenvarjo. Ei tarttekka. Sittenki tulee raekuuro auta armias!
Mut yksmiälisyys vallittee, et terassikeli on ilman muuta. Maailmanloppu tulee, jos vappuna ei ol terassikeli. Muutenkin uutisotsikot menee kesäl täl taval:
Viikonlopuksi luvassa terassikeliä
Terassikelit jatkuvat
Ensi viikolla terassikeliä
Meteorologit lupaavat terassikelin juhannukseksi
Heinäkuu alkaa terassikeleillä
Sade uhkaa vesittää terassikelit ( tää siinä vaihees ku hellet on jatkunu puoltoist kuukautta ja luanto nikertymäs kuivuutee)
Vihdoinkin terassikeliä! (ku on ollut yks sadepäivä)
Terassikeliä vielä pitkälle syksyyn
Eiks täsä maassa enää tehrä mittään muuta ku istutaan terassil? Ainaki nää terassi-ihmiset tuntuu vallannee kaik tiadotusvälineet. Tulis ny ainaki vappuaattona vettä oikeen esterin perseest. Kyl mää vähä oikeen nautteisin.
.
21.04.2012 - 22:04
Lauantai-illan ratoks vaihrettiin mun autoon kesärenkaat. Kiäritettiin ne ensin peräkärryyn (mun autos onki vetokoukku, eikä isännän autos ollenkaan häh häh) ja viätiin verstaal tunkin ja paineilman läheisyyteen ja isäntä rupes töihin. Mää toin renkai kärryilt. Samal mää sain tyässäoppimiskoulutust:
- Katos ny, ku täsä renkaan kyljes on tää nuali.
- Nii.
- Tää on pyärimissuunta. Täst sää näät kummat tulee oikkial ja kummat vasemmal pual.
- Jaa juu. Joo.
Ku mää olen viäny molemmat oikkian pualen pyärät ja meinaan ottaa kuskinpualeiset, mun on pakko kysyy yht asiaa:
- Mut kuule, kuin nää on kaikki oikkian pualen renkai?
- Jaa on vai? Katoiks sää ny oikeen?
- Kato ny itte. Jos mää tän renkaan laitan tänne vasemmal, ni ei tää nuali mittään pyärimissuuntaa näytä. Väärin päin tää on.
- Niin näyttää olevan. Olkoon sit sillai. Onks siin viimiseski näin päin?
- On.
Isäntä jatkaa asennust, eikä välitä yhtään. Mut muu alkaa hualestuttaa:
- Mut laitat sihen sit kumminki?
- Mihin mää tän laittaisi. Ei täsä neljää pyärää oikkial ol.
- Kai sil suunnal joku tarkotus sentään on.
- Ei näytä tämmösis Dunlopeis mittään määrää olevan. Tai sit ne on asennettu väärin vanteil.
- Asennettu väärin? Mun kesärenkaani! Millais nois talvirenkais oli nualet?
- Ihan oikeen ne oli. Ne on Kumhot.
- Voiskos sit olla et Kumhois olis välii mut Dunlopeis ei?
- Voi olla niinki.
- Mut kumminkin Dunloppeihinki on nuali pistetty?
- (Hiljasuus)
Täsä oli ny jottain mitä mun naisenlokiikkani ei tajunnu ollenka. Kävin välil kattomas oliks joutsenet ja kurjet viäl pellol. Ei ollu. Pakko oli palata viäl aiheeseen ku tulin takas:
- Mut mää ajoin näil renkail jo ainaki viime kesän. Pyäriskös ne koko ajan väärään suuntaan?
- Sil mittään merkityst ol.
- On kai sil helkkari viäköön merkitys mihen suuntaan autos pyärät pyärii!
Keskustelu ei täst jatkunu, joten ei kai sil sit ol. Mut yks näkökohta tuli taas miäleen:
- Mun täytyy mennä tän kans katsastukseen. Mitäs jos katsastusmiäs sanoo, et mun on renkaat väärinpäin?
- Ei sano.
- Mikä ettei vois sanoo?
- Ei katsastusmiäs renkaist mittään ymmärrä.
- Ei ymmärrä renkaist? Kai sitä ny ihmisen kuka tyäkses katsastaa autoi, tarttee renkaistki jottain ymmärtää?
- Ei tartte.
No ei sit. Jos ei ymmärrä katsastusmiäs, ni ei kai tartte munka. Pyärikööt mihin suuntaan hyväs mun pualestani.
.
20.04.2012 - 17:32
...kun postilaatikkoon ropsahti kirjekuori ja sain tämän kyltin seinälleni. Ostin omani nettikaupasta Ihan Pieni Putiikki.
Ps. Sekin on tietysti sadepäivän ilo, että keittiö ON auki 24 h.
.
17.04.2012 - 13:31
Poimin tähän muutamia mainosotsikoita tuolta facebookin sivun syrjästä. Siellä niitä voi klikata, jos haluaa itsensä kesäksi bikinikuntoon ja rypyttömäksi:
”Kiistelty tapa pyyhkii vuotta ryppyjä ja ikääntyminen yhdessä yössä. Klikkaa tästä oppia.”
”Hanki yksinkertaisia neuvoja, joka poistaa 20 vuoden vanheneminen kasvosi.”
”Katso 10 vuotta nuorempi äiti paljastaa järkyttävä temppu minen ryppyjä lääkärit vihaa häntä.”
”Äiti huomaa ryppy temppu, joka on kosmeettiset kirurgit yllättänyt.”
”1 vihje pienen vatsan saa. Pienennä vatsaasi päivittäin seuraamalla tätä outoa ja vanhaa vihjettä.”
”Paikallinen äiti paljastaa tämän yllättävän vinkin, jolla pääsi eroon 14 kilo rasvasta 2 viikossa pysyvästi.”
Minua kiinnosti erityisesti tämä paikallinen äiti. Kukahan hän mahtaa olla? Ilmoittautukoon tänne heti!
Vaan jos sattuu olemaan presidentti, ei tarvitse näitä vinkkejä ollenkaan; presidentti photoshopataan halutun näköiseksi. Tuloksen voi nähdä täällä. Näyttää Tapani Kansan ja Jack Nicholsonin risteytymältä! Jos heidät nyt ylipäätään pystyisi jotenkin risteyttämään?
.
15.04.2012 - 12:27
Kaikki alkoi aivan pienestä. Lapsuuskotini pihamaalle osui yhtä aikaa polkupyörillään muutama naisihminen ja koska juttua tuntui riittävän, päätin kipaista tuvassa keittämässä heille kahvit. Oli kaunis suvisunnuntai ja olotilani kaikinpuolin leppoisa.
Yhä enemmän väkeä alkoi kerääntyä paikalle ja tunnelma sen kun nousi. Pian alettiin veisata virsiä ja innokkaita juhlapuhujia alkoi ilmaantua joukosta. Kuin huomaamatta piha muuttui suureksi nousevaksi katsomoksi, joka oli nikkaroitu maalaamattomasta laudasta. Sen edessä esiintymislavalla odotti kolme mikrofonia. Olin aivan yhtä innoissani kuin kaikki muutkin. Hienoa, että jotain tällaista ihan ex tempore saatiin aikaan!
Pidin parhaani mukaan huolta kaikkien viihtyvyydestä. Eräs saarnamies pyysi saada vesilasin ja närästyslääkkeen. Kiidätin ne hänelle vauhdilla. Kiirettäni ei helpottanut se, että samaan aikaan hoidin muitakin velvollisuuksia. Olikohan ollenkaan samalla tontillakaan se hämärä navettalato, jossa ruokin nälkään nääntyvää kissaperhettä. Maksalaatikkoa kului ja peltiset vesikipotkin olivat aina tyhjiä.
Aviomiehelläkin oli eläinsuojelussa rooli: Hän lähti kivääri – vai haulikkoko se oli – olallaan lopettamaan kaverinsa lapsien kaninpoikasta, joka oli katkaissut jalkansa. Hän marssi läpi katsomon ja kiljuin hänen peräänsä, etteivät sellaiset kakarat ansaitse sitten enää koskaan mitään lemmikkieläintä. Olin vakuuttunut, että koiven katkeaminen oli heidän syynsä.
Jouduin värväämään seuraväen joukosta löytämiäni tuttuja naisihmisiä keittiötöihin; he eivät olleet kovin innostuneita, koska mieluummin olisivat istuneet katsomossa kuunnellen hurmahenkisiä saarnaajia. Sain heitä kuitenkin houkuteltua mukaani ja lohduttelin, ettei satojen voileipien loihtiminen olisi lopulta juttu eikä mikään. Jokaiselle voidellulle hiivaleipäviipaleelle lätkäistäisiin vain makkaraviipale ja tillinoksa. Onnekseni kukaan ei keksinyt, että pullaakin pitäisi tarjota.
Nuo innovatiiviset keittiöapulaiseni päättivät vielä lopulta kantaa voileivät tarjolle nurinpäin käännettyjen putkijakkaroiden päällä. Tarjottimet, joita yritin heille ehdottaa, olivat kuulemma aivan liian tehottomia näin suurimuotoisessa cateringissa. He eivät luopuneet ideastaan, vaikka sopersin, että jakkaroiden pohjissa saattaisi olla liimattuna purukumeja ja ties mitä nenästä tulleita knöölejä.
En tullut näkemään millaisen reaktion jakkaramakkaravoileivät seuraväen keskuudessa aiheuttivat. Siinä vaiheessa istuin jo mönkijän kyydissä ja esittelin sitä kuljettavalle herrasmiehelle tien sivuilla leviäviä laajoja tiluksiani. Kerroin käytännössä olevani tilan oikea isäntä (vakuudeksi latelin vielä sukupuuni) ja vieläpä koko tämän tapahtuneen mahtavan spektaakkelin varsinainen primus motor. Tuntui upealta olla niin pätevä ihminen ja ylpeä itsestään.
Unen loppukohtaus on tärkeä; se jää häilymään mielen perukoille pitkälle päivään: Ajoimme siinä mönkijällä auringonlaskuun siionin virsien vielä voimakkaina kaikuessa taustalla.
.
12.04.2012 - 21:52
Aika lähel yrttimaata on viäl lumikinos, mut katotaas milt tääl näyttää.
Mäkimeirami ainaki on henkis, pian saa jo pizzamaustet.
Viinisualaheinää mää maistoinki. Näyttää paremmalt ku maistuu.
Ruahosipulii voi jo pian tulla täält napsimaan...
...ja tääl kasvaa unilääkkeet!
Aaprotti on kasvanu niin suureks, et mää luulin sitä pajuks. Mut en kai mää pajun varteen olis viime kesän sitonu tukikeppii? Kuuluiskohan tää jotenki leikata alas vai kasvatettaaks täst puu?
Tält näyttää nyt kuistinpiäles. Variseva kuusiköynnös sai lähtee nuatioon ja narsissit peris silt ledivalot.
.
12.04.2012 - 12:06
Tänäpän aamul ku mää juaksin pihan yli autotalliin 45-numeroiset reinot jalassani, karttakäärö kainalos ja painava ruskia salkku toises käres, ni mää ajattelin et vähintäs jompikumpi meitist on hullu! Vartin pääst ku viäl kurkkasin varovastas tilannehuane.fin sivult onks seurul tapahtunu suurempii kolarei, päättelin et se tairan olla mää. Kuurest asti kokousvalmistelui oli tehty, mut niin kova kiiru silti isännäl tuli palaveriin, et hotkasi aamupuuros seisovalttaas, eikä kerinny lähteis kahta reissuu kantamaan tarvikkeitas autoon ja mun tartti vähä avittaa.
Mun piti sit rauhottuu pihan haravoimiseen, mut sattuneest syyst rupesinki siivoomaan blogiani. Sähköpostin avatessani ku totesin, et jostain reiäst oli yän aika tulvinu roskapostii mun kommenttilootaani. Joku perkeleen Herve Leger Outletti hokee taas et Great article, I think you covered everything there. Ikän en ainaka heitin mekkojas osta! Jos riittäiski et sen sonnan poistais sähköpostist, mut ku ne täytyy yksitellen käyrä hävittämäs blogin kojelauralt ja merkata roskapostiks. Mun kone alko sit viäl väsyy sihen siivoushommaan ennenku mää itte ja ramppaaminen kojelauran ja kirjotusten välil alko tökkii. Kävin monta kertaa hörppäämäs teetäkin keittiös ja taas tulin kattomaan oliskos sivu jo latautunu. Jos pihahommis olis tullu kylmä, ni täsä tuppas hikee pukkaamaan. Tuli kyl sit samal luettuu vanhoiki kirjotusten kommentei ja se oli lystii.
Toinenki tietsikkaonkelma mul on ollu jo viikon ainaki. Mun ruutu on tullu täynnä tyhjii pikakuvakkei, joitten takan ei ol mittään. Koko mun hiano lintupönttötaustakuvani on ihan peittyny niihin. Mää ossaan kyl yksitellen poistaa niit siit, mut ku mää avaan koneen seuraavan kerran ni ne kaikki saakelin 73 kuvaket pällistelee siin taas! Mää en voi vaivata mun ATK-tukihenkilöö, se ku sekkoo tulosteisiis, pöytäkirjoihis ja saappaisiis jo muutenki. Se vaan solvais etten mää tajuu resurssienhallintaa. Siit kenenkään tueks ole.
Taitaa olla pare, et mää lähren raappimaan sitä risust pihaani vaan.
.
