Meil kävi flunssa kyläs. Aika outoo, ku ei ussein simmost sairastetta. Mää ainaka. Nyt mul nousi oikeen kuumekki. Yli kolmekymmentkahreksan ja olin pualkuallu.

Isännäl sit taas tuli paha yskä ja yhä paheni. Se osti kaupunkireissullas apteekist kaks pulloo Mustanparran yskänmikstuuraa. Huamaavainen ku oli, toi oman potun kummallekki.

Mää olen aika codeiiniherkkä ihmine. Ei tarvinnu sitä kymmentkä millilitraa ottaa, ku meni jalat ja käret vähäks aikaa ihan pletkuiks. Muutenki vähä olo hervottomaks. Mut kyl parani köhä kans.

Isännält ei meinannu parantuu ollenka. Millään en ols ennää jaksanu sitä rykimist ja räkimist kuunnella. Sanoinki, et jos sää es lopeta tota, ni mää kyl hommaan sun johonki keuhkotautiparantollaan. Simmosii ennää taira ollakka. Mut autto se peljättäminen sen verra, et isäntä rupes pirättämmään yskääs. Se kuulostaa suunnilles, et kmph…kmph…kmppphhh. Rupes seki aivoon ottamaa. Muu.

Sit keksesin, et ku otan ryypin siit mikstuurapullost, ni helpottaa kummastas. Yskiköön kuin pal hyväs. Ei haitta mittää. Tällai mei siit kriisist selvittii kolmiolääkityksen kans.

Nyt mei ollaan taas tervei. Tai tervei ja tervei, kuin sen ny ottaa. Lauvantaiaamul mää nimittäin luulin, et mul on kurkihirsi sänkys. Mut kerron siit sit joskus toiste.

Se isännän mikstuurapullo tuli tyhjäks käytettyy, ku tauti niin sitkiä oli. Mut mun potussani tual kaapis on viäl tilkka jäljel. Säilytän sitä kaiken varalt.